Kolumni: Viime Pekanpäivillä

Vesa Joensuu
Kolumni: Viime Pekanpäivillä
Pekka Jaatinen

Kävelykavulla oli väkiä ku Isolla kirkolla ruuhkaratikasa. Jätettiin rouvan kans auto parkkiin Härkätorin lähelle ja jalakauvuttiin sekkaan. Aurinko pollotti ja oli kuuma. Säienhaltija suosi meijän raahelaisten juhulaa.

Lapset ajo tivolivempeleisä, aikuset söi jäätelyä ja joi kahavia ja otti virvoketta. Ilonen puhheensorina kantautu joka kulumalta. Vähän väliä törmättiin tuttuihin ja pysähyttiin poriseen. Tuntu, että kaikki on lähteny liikkeelle.

Pikkuhilijaa käveltiin rantaa kohti. Mussiikkikaupan eesä essiintyvä pänti oli tauolla. Jalakakäytävällä soi kovaäänisistä vanaha kunnon rokkänrolli. Chuck Berry veti menemään. Tuli kylymät värreet.

Syötiin sitte jäätelöpallot Rantakavulla ja käytiin kahtomasa ajoneuvonäyttely tornitalon takkaa. Oli kommeita rekkoja, vanahoja ja uusia.

Nostin kättä entisille naapureille Pattijojelta ja jututettiin rouvan ja mun opettajjaa Porvarikoulusta. Entistä partiolippukunnan johtajaaki tervehin. Kansanevustajanki kans vaihettiin pari sannaa ja jatkettiin matkaa. Katukaupan hälinäsä kerättiin nimiä resitentin kannattajakortteihin ja heilutettiin punasia ilimapalloja. Näytti, että eri puolueitten kannattajat mahtu hyvin samalle kujalle ja tulivat toimeen toistesa kanssa. Keskustelivat rakentavasti, toistesa mielipitteitä kunnioittaen.

Morijestettiin siinä oikeistolaisia, keskustalaisia, vasemmistolaisia ja teatterilaisia. Kaikki oli hyvällä tuulella. Myös vänrikki Romppainen. Sitte lähettiin kahaville Langin kauppahuoneele. Pekkatorillaki porotti aurinko. Ruusuranssi hehku ja loisti patsaan kaulalta. Väkiä parveili.

Siinä vaiheesa ku mää näkkiin, että toria pärryyttää vanahalla Zetorilla niskat kyyrysä joku ihimisenkokonen elukka turkki hulumuten, päätin lähtä kottiin vähä huilaamaan.

Elepasin siinä sen aikaa parvekkeella, että aurinkopistos liukeni ja rouva kävi ohojaamasa näytelmää seurakunnan viiliäsä kellarisa. Sitä Marttia ja Lutteria.

Illalla lähettiin saaristoristeileen Jennamarialla. Rantoja kansotti juhuliva Raahen väki. Olipa lysti istua mötörpoutin kyytisä. Suomen lippu liehu peräsä. Pitkästä aikaa pääsin Lapaluovon satamaanki. Nähtiin Isomölijän vanaha paikka ja aava meri. Hyväntuulinen kippari selosti nähtävyyksiä kovaäänisestä. Kirkko ja tornitalo siinsi saarten ja mettän takkaa. Tuntu, että ollaan kaukana.

Palattiin takasi ja laskettiin Ruiskuhuoneen laituriin. Paatteja oli jo niin palijo, että meinas olla ahasta. Mutta keulapotkurin avulla hyvin meni ruutuun.

Vaikka joka puolella heilu väkiä juhulatuulella, yhtään torraa en nähäny enkä kuullu. Jäi hyvä mieli kesäsestä päivästä. Tuntu, että näin koko kotiseuvun uusin silimin.

Kirjoittaja on raahelainen kirjailija.


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Etusivullamme juuri nyt: