Viikonlopuksi: Valon näkijät

Viikonlopuksi: Valon näkijät

Kristus nousi kuolleista! Totisesti nousi! Näillä sanoilla ortodoksit ovat tervehtineet toisiaan pääsiäisestä alkaen, kohta neljänkymmenen päivän ajan. Pääsiäisen pitkä juhlakausi onkin päättymässä ensi viikolla helatorstaihin.

Pääsiäisyön liturgiapalveluksessa luetaan ensimmäiset jakeet Johanneksen evankeliumista (1: 1-17), jotka säteilevät valoa ja kirkkautta kuten koko kirkko tuolloin kevätyön pimeydessä. Valo on myös niitten Uuden Testamentin tapahtumien keskiössä, joitten mukaan on nimetty pääsiäisen juhlakautta seuraavat viisi sunnuntaita. Tuo valo loistaa ensin apostoli Tuomaalle, joka näkee omin silmin ylösnousseen Kristuksen, sitten mirhantuojanaisille, jotka hämmästyvät Jeesuksen tyhjää hautaa.

Kolmannen, neljännen ja viidennen sunnuntain evankeliumeissa Kristuksen valkeus säteilee ihmisille, jotka eivät olleet Häntä vielä kohdanneet. Ensi sunnuntain evankeliumissa Vapahtajan jumalallinen valo kirkastaa sokeana syntyneen miehen. (Joh. 9: 1-38)

Tämä nimenomainen evankeliumijakso pääsiäisjuhlan ollessa kohta loppumassa on monella tavalla hyvin koskettava. On äärimmäisen vaikea edes kuvitella, millaisena ihmeenä syntymästään saakka sokeana elänyt mies on voinut kokea sen, että hän yhtäkkiä näkee ympärilleen. Ihmeelliseltä tuntuu myös se, että katujen varrella kerjännyt ihmishylkiö terveeksi tultuaan vastaa rohkeasti fariseusten manipuloiviin kysymyksiin ja jopa kyseenalaistaa heidän tietämyksensä silläkin uhalla, että joutuu suljetuksi yhteisönsä ulkopuolelle. Sokeana syntyneen uskon silmät olivat kerta kaikkiaan avautuneet niin, että kohdatessaan Kristuksen uudelleen mies tunnustaa tämän Ihmisen Pojaksi.

Sokeana syntynyt mies haastaa kristityn tutkimaan omaa elämäänsä monesta näkökulmasta. Olenko minä niin sokea näkemään vikojani, etten edes huomaa niitten olemassaoloa? Olenko minä kristittynä valmis tunnustamaan oman uskoni julkisesti? Onko minussa farisealaisuutta niin että uskoni jää vaille tekoja ja on siis kuollut? (Jaak. 2:17)

Sokeana syntyneen sunnuntain sanoma kiertyykin samanlaisiin kysymyksiin, joista alkoivat pääsiäiseen valmistavat suuren paaston viikot. Jos kohta huomaankin pettyneenä, etten ole muuttunut parempaan suuntaan, muistan kirkkoni opetuksen elämästä matkantekona, jonka aikana kompuroidaan, kaadutaan, noustaan jaloille ja jatketaan taas eteenpäin, ”katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan.” (Hepr. 12:2)


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Etusivullamme juuri nyt: