Toni Län­ki­nen

toni.lan­ki­nen@al­ma­me­dia.fi

Moni nuo­ri koki yh­den elä­män­sä iki­muis­toi­sim­mis­ta het­kis­tä lau­an­tai­na, kun sai pai­naa pää­hän­sä yli­op­pi­las­la­kin. Sen la­kin, joka on ol­lut mie­les­sä koko lu­ki­oa­jan. Nyt val­mis­tu­neil­la on het­ki ai­kaa naut­tia, mut­ta pian koit­taa ar­ki. Moni to­sin lo­mai­lee ke­sän ja saat­taa pi­tää jopa vä­li­vuo­den, mut­ta mo­nel­la al­kaa ke­sä­työ jo maa­nan­tai­na.

–Teen ke­sän töi­tä. Olen ha­ke­nut Tam­pe­reen ja Jy­väs­ky­län yli­o­pis­toon, jo­ten saa näh­dä al­kaa­ko syk­syl­lä kou­lu, tuo­re yli­op­pi­las Lau­ra Kas­tell miet­ti en­nen lau­an­tain h-het­keä.

Hän myön­si, et­tä yli­op­pi­las­juh­la jän­nit­ti etu­kä­teen hie­man - eli mel­ko lail­la so­pi­vas­ti.

–On­han tätä päi­vää odot­ta­nut ai­ka pal­jon, Kas­tell täh­den­tää.

Raa­hes­sa kir­joi­tet­tiin tä­nä­kin vuon­na run­saas­ti äl­liä, eli par­hai­ta ar­vo­sa­no­ja, jot­ka tun­ne­taan ni­mel­lä lau­da­tur. Kas­tell kir­joit­ti kak­si äl­lää.

–Tuli siel­tä hy­vät pa­pe­rit. Ihan tyy­ty­väi­nen voin ol­la, nuo­ri nai­nen hy­myi­lee.

Yli­op­pi­las­juh­la on tär­keä het­ki pait­si lu­ki­on­sa päät­tä­väl­le, myös hä­nen van­hem­mil­leen. Sei­ja ja Jor­ma Ste­nudd oli­vat to­sin jo ko­ke­nei­ta täs­sä hom­mas­sa. Nyt yli­op­pi­laak­si val­mis­tu­nut Mi­ka­el oli jo per­heen yh­dek­säs yli­op­pi­las. Tai tar­kem­min sa­not­tu­na kym­me­nes, sil­lä myös Sei­ja-äi­ti on kir­joit­ta­nut yli­op­pi­laak­si.

–Kyl­lä tämä juh­la jän­nit­tää vä­hän, Ste­nud­dit myön­si­vät en­nen ti­lai­suut­ta.

Jot­ta yli­op­pi­las saa ko­to­na an­sait­se­man­sa juh­lan, täy­tyy sen eteen teh­dä töi­tä. Ste­nud­dit ei­vät ole ot­ta­neet stres­siä juh­lien jär­jes­tä­mi­ses­tä.

–On­han se iso urak­ka, mut­ta olem­me teh­neet pik­ku hil­jaa, Sei­ja taus­toit­taa.

Van­hem­mat myön­tä­vät, et­tä tämä on heil­le joka ker­ta yh­tä hie­no ja ai­nut­laa­tui­nen het­ki, kun lap­ses­ta tu­lee yli­op­pi­las.

–On se hie­no etap­pi elä­mäs­sä. It­se en ole yli­op­pi­las, eli nämä yli­op­pi­las­hom­mat ovat pe­riy­ty­neet äi­din puo­lel­ta, Jor­ma hy­myi­lee.

Raa­hen lu­ki­ol­la lau­an­tai­na jär­jes­tet­ty juh­la ke­rä­si koko lii­kun­ta­sa­lin täy­teen vä­keä. Oh­jel­ma oli juh­lal­li­nen ja sii­hen si­säl­tyi­vät pe­rin­tei­set Su­vi­vir­si ja Gau­de­a­mus igi­tur.

Ti­lai­suu­den alus­sa uu­den yli­op­pi­laan pu­heen pi­tä­nyt Miia Kar­ja­luo­to kiit­te­li vuo­laas­ti lu­ki­on hen­ki­lö­kun­taa, muun mu­as­sa opet­ta­jia.

–He ovat teh­neet us­ko­mat­to­man mää­rän työ­tä, et­tä me saam­me nämä la­kit.

Raa­hen lu­ki­on reh­to­ri Heik­ki Pel­to­nie­mi on ol­lut mu­ka­na pa­ris­sa­kym­me­nes­sä yli­op­pi­las­juh­las­sa, mut­ta ai­na ne sä­väyt­tä­vät.

–Jo­kai­nen juh­la on ai­nut­laa­tui­nen. Tun­tuu ai­na yh­tä hie­nol­ta, an­taa nuo­rel­le lak­ki, reh­to­ri va­kuut­taa.

Kun juh­la oli ohi, nä­kyi mo­nen yli­op­pi­laan kas­voil­ta ilo ja hel­po­tus. Jon­na Suo­mi­nen oli yk­si niis­tä on­nel­li­sis­ta, jol­le val­ko­lak­ki an­net­tiin.

–Nyt tun­tuu ihan mah­ta­val­ta, ke­säl­lä töi­hin me­ne­vä, mut­ta myös pien­tä lo­mai­lua suun­nit­te­le­va Suo­mi­nen heh­kut­ti.