3D-tulostin on tätä päivää. Viimeksi Raahen kouluista sen on saanut Merikadun koulu, jolle printterin lahjoitti naapurissa toimiva Miilukangas Oy.
Merikadun koulun tekniikkakerhon pojille, 9-luokkalaisille Esko Kastellille, Antti Kiviniitylle ja Oliver Ruohomäelle 3D-printteri tuli kuin joululahjana. Vaikka kuinka homma kiinnostaa, ei kukaan kerhon kolmikosta ole tohtinut pyytää tällaista vanhemmiltaan lahjaksi. On se vielä niin kallis. Ja sitä paitsi koulun printterillä voi nyt tulostaa haluamansa.
Esko Kastelli ja Oliver Ruohomäki ovat olleet tekniikkakerhossa heti syksystä saakka, mutta Antti Kiviniitty tuli kerhoon vasta nyt, kun lahjoitus saatiin.
– Piti tulla leikkimään 3D-printterillä, hän myöntää.
Koulun 3D-tulostin maksaa yli 2 000 euroa, mutta pojat tietävät, että 3D-tulostimia saa 600 eurollakin.
– Yksityishenkilökin voi hankkia sellaisen. Printterin jäljen pitää tulla paremmaksi, ennen kuin se alkaa kiinnostaa, Antti arvioi.
Mutta olisikohan se sitten tarpeellinenkaan?
– No, en tiedä, onko se tarpeen. Voihan sillä tietenkin visualisoida mitä haluaa. Hupikäyttöönhän se sopii. Sillä voi tulostaa pientä sälää, hän pohtii.
3D-mallinnus kiehtoo tekniikkakerhon poikia. He tutkivat Internetissä olevia video-ohjeita siitä, miten mallinnuksia tehdään. – Neuvoja löytää laitevalmistajien sivuilta, he vinkkaavat.
Kaikki ovat jo tehneet mallit tulostusta varten. Sekään ei maksa heille eikä koululle mitään, sillä Internetissä olevalla Tinkercad-ohjelmalla voi suunnitella kappaleita 3D-tulostusta varten olipa sitten kotona tai koulussa.
– Se on helppo käyttää, sanoo Antti.
– Ja kätevä ja nopea, sanoo Oliver.
Pojista Esko Kastelli on saanut suunniteltua ja tulostettua itselleen avaimenperän 3D-tulostimella. Se on opettajan antama tehtävä. Kjell Asplund antoi ohjeeksi, että avaimenperässä pitää olla tekstiä, reikä ja pyöristetyt kulmat.
Eskon avaimenperässä lukee monkey, eli apina englanniksi, ja se harmittaa vietävästi. Siinä piti lukea Monkey – hänen moponsa nimi. Tämä pieni yksityiskohta syöpyy mieleen ja saa Eskon olemaan ensi kerralla tarkempana.
Tulostuslaadun heikkouskin hiukan rasittaa.
– Kun sen tekee 40-prosenttisella laadulla, sen tulostaminen kestää tunnin. Jos sen tekee sataprosenttisella laadulla, se vie 5 tuntia ja tulee tosi tasaista jälkeä, sanovat pojat.
Toisaalta tulostusmateriaali on niin halpaa, että mallin korjaaminen suunnitteluohjelmassa ja paremman version tulostus eivät maksa paljon. 750 grammaa PLA-muovia maksaa 30 euroa. Tulostimella voi tulostaa korkeintaan 20-senttisen muoviesineen, eikä se paina montaa grammaa.
Kjell Asplundin mukaan 3D-tulostuksessa 80 prosenttia ajasta muodostuu mallin tekemisestä ja 20 prosenttia tuloksesta. Suunnittelu on siis pääroolissa.
Tulostuksen ongelmaksi muodostuu kerho-ajan niukkuus: laadukkaat tulostuksen vievät aikaa ja niiden ajastaminen pitää suunnitella.
Yrittäjä Juhani Miilukangas on joulukuisena tiistai-iltapäivänä katsomassa, millaisen vastaanoton tulostin on saanut koululla, jonka kanssa Miilukangas Oy on tehnyt paljon erilaista yhteistyötä.
– Eka kertaa elämässäni näen tällaisen tulostimen. Kyllä on makia katsoa, kun pojat ovat näin innokkaita, hän sanoo katsoessaan printterin ympärillä häärääviä poikia.
Jussi Miilukankaan nuoruudessa oltiin ulkona pelaamassa tähän aikaan koulun jälkeen.
– Kyllä minä olisin tullut tällaiseen kerhoon, jos sellainen olisi ollut.
Nyt kun hän omin silmin voi nähdä, mitä 3D-tulostus on, hänen mielessään käy, että firmaan voisi hankkia sellaisen ja sille voisi löytyä monenlaista hyötykäyttöä.
Lahjoittajan käynnillä sivuttiin mahdollisuutta, voisiko koulu valmistaa Miilukankaan tilaamaa mallia mittatilaustyönä. Merikadun rehtori Kati Airosmaa pitää ajatuksen kehittelyä tervetulleena.
– Tätä koulun pitäisikin olla: että ei eletä omassa kuplassa vaan otetaan työelämästä haasteita vastaan, hän sanoo.
3D-tulostuksen käyttöönottoon liittyy ainakin kouluopetuksessa paljon leikinomaista tekemistä, mutta sen mahdollisuuksia ei tunne vielä kukaan.
– Jos se menee siihen, että tulostetaan autojen varaosia tulevaisuudessa, se mullistaisi logistiikan, sanoo Asplund.
Hän pitää onnettomana sitä, että teknisen työn tunteja on koulussa supistettu 3 tunnista 2 viikkotuntiin.
– Kohta kukaan ei osaa tehdä mitään ja sillä, joka osaa sormillaan jotain tehdä, on hyvä palkka. Insinöörejä koulutetaan liikaa. Se, joka yhdistää kädentaidot ja uudet tekniikat, on vahvoilla.
Tekniikka-kerho
Merikadun koululla koulun jälkeen toimivassa kerhossa oppilas voi muun muassa valmistaa puutöitä, muoviesineitä tai askarrella teknolegoilla.
Kerholla on käytössään muun muassa CNC-jyrsin, jolla voi jyrsiä kuvioita esineisiin. Kuviot on ensin suunniteltava tietokoneohjelmassa.
Kerhon käytössä on nyt upouusi 3D-tulostin. Sen käyttö opettaa omalla tavallaan konepajatyöskentelyä.
Kerhoa vetää Kjell Asplund.