70 vuotta täyt­tä­vä Jaakko Kallela pitää an­teek­si­pyyn­töä aina hyvänä ideana

Jaakko Kallela on toiminut Raahen Vapaakirkon vanhimmiston puheenjohtaja kymmenien vuosien ajan. Hän heräsi uskoon yhtäkkiä juhannuksena 38 vuotta sitten.

Kuva: VESA JOENSUU

Jaakko Kallela on yhtä hymyä 70-vuotispäiviensä alla.

– Pitää osata elää niin, kuin jokainen päivä on lahja. En katso ikkunassa olevaa läiskää vaan mitä on siellä takana.

Tässä on mies, jolla oli tapaaminen Taivaan Isän kanssa 38 vuotta sitten, eikä hän sitä koskaan unohda. Kallela sanoo saaneensa elää hyvän katon alla.

– Kävin kaikki seurakunnat läpi etsien henkistä kotia. Kysyin Jumalalta, mikä on paikka, missä voin kasvaa ihmiseksi. Vapaakirkko on toinen kotini.

Kallela on toiminut Raahen Vapaakirkon vanhimmiston puheenjohtajana 31 vuotta. Hänestä hengellisyys kutsuu nykyihmisiä.

– Nyt on ihmisillä enemmän janoa kuin 5 vuotta sitten.

Kallelan alkuvuodet olivat hankalia. Hän syntyi vaatimattomaan perheeseen Saloisiin taloon, joka oli sotarintamalta Uhtualta tuotu. 6 lasta ja heidän vanhempansa jakoivat kahta pientä huonetta.

Alkoholi oli viedä timpurina perhettään elättäneen Kallelan mennessään, mutta vuonna 1980 juhannuksen aikaan kaikki muuttui. Siitä alkoi 38 vuotta kestänyt raittiusjakso ja elämän syvimmän olemuksen kirkastuessa juominen loppui kuin seinään.

– Ihmiselämä pitää ihan nollata välillä. Luulin olevani ihan täysinoppinut kirvesmies. Se on ollut raskas, mutta voimauttava vaihe. Ja sen jälkeen oppinut tuntemaan ihmiset. Kun kättä puristan, niin tiedän, millainen ihminen hän on.

Tartu hetkeen, on Jaakko Kallelan viesti. Kohtele ihmisiä hyvin, sillä voi olla viimeinen kerta kun näet hänet.

– Pitäisi osata elää elämä tietäen, että jokainen päivä on lahja.

Suomeen hän kaipaa samaa yhteishenkeä kuin sotien jälkeen ja viisautta riisua omat asenteet ja olla katsekontaktissa.

– En tykkää nälveilystä ja siitä, että sanotaan pahasti.

– Minä olen rikkonut ihmisiä vastaan ja ihmiset ovat rikkoneet minua vastaan. Mutta jos se vaivaa mieltäni, menen pyytämään anteeksi. Arpi jää, muitta ei tulehtunut haava. Mutta katkeruus ja kateus kertyy kuin lumipallo.

Eniten Kallelaa huolettavat nuoret ja vanhat. Hän haluaa heittää kuuman kiven vanhemmille: Pitäkää jälkikasvustanne huolta!

– Lapsen pitäisi saada olla lapsi. On onnellista, että lapsena ei ole paineita ja saa elää turvallisessa ympäristössä. Se on kallis kustannus, jos poljetaan nuori nuorena.

Kallela on käynyt koulunsa aikana, jolloin opettajalla kului karttakeppejä niin, että yläluokan poikien piti tehdä niitä lukuvuoden aikana lisää. Samaa hän ei kaipaa, mutta yhteinen huolenpito olisi tervetullutta.

– Nuoret pojat syrjäytyvät nykyisin. Nuorten asioita pitäisi hoitaa perheen ja koulun yhteistyönä. Kaipaan sitä, että opettajalla olisi sananvaltaa. Enempi pitäisi olla opettaja-vanhempi-juttuja.

Kallela sanoo, että Taivaan Isä on antanut hänelle kaksi silmää ja kaksi korvaa ja hän on käyttänyt niitä. Epäkohtia ei voi olla huomaamatta. Hänestä nuorten reittiä työelämään pitää helpottaa.

– Asennekasvatus on pielessä. Nuoret tulevat ammattikoulusta ja luulevat olevansa ammattilaisia. Eivät yritykset pysty maksamaan heille samanlaista palkkaa kuin kokeneille ammattilaisille.

– Suomen Kreikalle myönnetyllä lainalla olisi voitu ottaa 17 000 nuorta töihin tuettuna yrityksiin. Se olisi ollut valtava piristysruiske yrityksille, ja parisataa miljoonaa euroa olisi tullut verotulojakin.

Nykyaikainen sukupuoleton kasvatus arveluttaa häntä.

– Sellainen murros on menossa, että jos 20 vuotta eletään, nähdään aivan erilainen Suomi kuin nyt. Seurakunnassa näkee muutoksen aallot.

– Suomessa on miljoona sinkkua. Ei Luoja tarkoittanut näin. Avioliiton ja perheen pitäisi olla arvossa. Suomalainen perheside ei ole niin voimakas ja vahva kuin monissa muissa maissa.

EU:n painoarvo on hänestä liian suuri.

– Miksi me ollaan myyty suomalaisuus, oma identiteetti niin halvalla? Muualta määrätään meidän elämää. Suomi on ollut niin vähän aikaa itsenäinen. Meitä voi kuljettaa narussa!