Lupaavasti alkoi marjavuosi. Moni mustikan ystävä pesi sankoja ja saaveja valmiiksi odotellen kaikkien aikojen satoja, mutta toisin kävi.
Mustikka kukki koko maassa runsaana ja pölytyskin onnistui kohtalaisen hyvin, mutta helteet kuivattivat ja pienensivät marjat.
– Paikallistuntemus on ollut aina valttia mustikan ja muun marjan poiminnassa. Nyt se on sitä vielä enemmän. On syytä unohtaa viileiden kesien lämpimät kasvupaikat ja etsiä marjoja painanteista ja suon reunoilta, joissa kosteus on säilynyt, sanoo Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Rainer Peltola.
Mustikan pääsatokausi on tällä hetkellä Rovaniemen korkeudella.
Jos Raahen seudulla haluaa vielä mustikkaa sankoon saada, alkaa tulla jo kiire.
Hillan pölytys epäonnistui selkeästi. Sitten kun hilla alkoi kukkia koko maassa yhtä aikaa, lähtivät rapakat yöpakkaset Alajärveltä liikkeelle ja nousivat Ranualle ja Rovaniemelle asti. Vain kuudesosa kukista pääsi marjaan saakka.
– Puolukka on vielä tuloillaan. Menee vielä jokunen viikko, ennen kuin sitä kannattaa lähteä poimimaan. Puolukka ei ole ihan niin herkkä kuivuudelle kuin mustikka. Puolukasta voidaan odottaa heikosta keskinkertaiseen yltävää satoa.
Ahkera marjastaja, raahelainen Aimo Karppinen surkuttelee Peltolan lailla huonoa marjavuotta.
Hän seurasi mustikan kukintaa, joka näytti mahtavalta, samoin kuin puolukan.
– Mustikasta tuli täysi katastrofi. En muista näin huonoa mustikkavuotta. Poimintahaaveet olivat isot, mutta kuivuus vei marjat, Karppinen sanoo.
Hänellä on tiedossaan hyvät, tutut marjamaat, mutta nyt niistäkään ei löytynyt mitään. Vadelmia sentään löytyi pari ämpärillistä.
Karppinen on kerännyt vanhuksille, sekä yksityisille että kuuteen vanhainkotiin, marjoja jo neljäntoista vuoden ajan.
Tämänvuotinen ”15-vuotisjuhlavuosi” jää nyt paljon toivottua vaatimattomammaksi.
– Ajattelin, että keräisin toistasataa ämpäriä, mutta puolukkaa vielä ehtii muutaman kymmenen ämpäriä kerätä. Olisin vienyt mustikkaakin kymmeniä ämpäreitä.
Karpaloa Karppinen ei usko saatavan ollenkaan.
– Suot ovat niin kuivia, ettei siellä tarvitse edes saappaita jalkaan. Pikkukengillä voi kävellä.
Positiivista marjavuodessa on se, että puutarhamarjoista osa tekee hyvää satoa.
– Punaiset viinimarjat ovat tosi hyvälaatuisia, samoin mustaherukat. Myös vadelmaa on tullut hyvin ja marjatuomipihlajaa. Tämä on myös yksiä harvoja vuosia, jolloin kirsikkasato on hyvä, sanoo Inga Nuojua Ruukista.
Luonnonmarjojen osalta Nuojuan kokemus on sama kuin muilla. Varsinaisilla mustikkakankailla oli kyllä marjaa, mutta niin pienikokoista, etteivät ne pysyneet poimurissa.
– Sitten kun mustikkaa lähti hakemaan oikein märästä paikasta, josta ei ikinä sitä etsisi, olikin hyvälaatuista marjaa, mutta vähän. Paras mustikka on ollut monta kertaa ihan kankaiden päällä, mutta nyt kasvustot ovat olleet niin ruskeita, ettei niitä ole kannattanut katsoakaan.
Mansikan osalta Nuojua teki tänä vuonna historiaa.
– Ostin mansikat ensimmäistä kertaa. Mansikat kuivuivat kuin kuivuriin.
Havainnot
Luonnonvarakeskus (Luke) on ottanut käyttöön mustikan, puolukan ja suomuuraimen satohavaintojen tiedotusjärjestelmän osoitteessa marjahavainnot.fi.
Karttapohjaiseen palveluun kerätään eri puolilla Suomea tehtyjä havaintoja mustikan, puolukan ja suomuuraimen eli lakan kukista, raakileista ja kypsistä marjoista.
Ohjeet seurantametsän perustamiseen ja havaintojen tekoon sekä tallentamiseen löytyvät marjahavainnot.fi -sivustosta.
Salaisten marjapaikkojen paljastumista ei tarvitse pelätä. Havaintometsä näkyy vain 5 x 5 km:n alueen tarkkuudella.
