Tammikuun kova pakkanen hellii meren jäätä ja petaa satumaista ulkoilualuetta raahelaisille. Tiistaina Louekarin nokalla verkkojaan jään alle vienyt Mikko Kankaanpää mittaa jään vahvuudeksi 40 senttiä.
Meren jäällä hiihtelee väkeä hyvin harvakseen. Smitin suunnasta tullut mies kertoo, ettei Taskuun pääse ahtojäiden takia. Heti Smitin ja Louekarin takana alkaa epätasainen mökelikkö, jossa jään vahvuus saattaa vaihdella paljon. Se ei silti hiihtäjää haittaa, sillä Raahen saaristossa on muutenkin mahtavaa.
Mikko Kankaanpäällä on hyvä paikka verkoille salmessa, jonne pääsee autolla mökille aurattua jäätietä pitkin.
– Tässä minä olen pitänyt verkkoja jo 70-luvulta lähtien, vaikka en nyt ihan pariin vuoteen.
Tämä mies osaa kolmen avannon kautta heittää jään alle verkkoja vain parin kepin, koukun, kairan ja tuuran avulla. Oikeastaan verkot vetää merivesi: kalastaja vain mittaa verkon pituuden, katsoo verkon suunnan ja mittaa verkon pituisen matkan jäätä pitkin ennen kuin alkaa kairata ja koukkia verkon narunpäät vedestä jäälle.
– Kyllä tässä paita märkänä saa olla. Ei tunnu kylmältä, sanoo mies -12 asteen pakkasessa, joka viiman takia tuntuu ainakin -20:ltä.
Talvikalastajien määrä hupenee, ja kalastajat vanhenevat.
– Lapaluodossa on puolikymmentä, tässä saaristossa 3–4. Hylkeitten takia tämä kalastus on kuollut; hylkeitä on paljon. Tiedän, sillä keväällä olen niitä pyytänyt. Norppa on meidän vihollinen.
Miehen onneksi tuuli käy lounaasta eikä idästä.
– Itätuulella ei ole kalaa. Sitähän sanotaan, että itätuuli vie kalat kattilastakin.
Kankaanpää odottaa avannosta nousevan siikaa, ahventa ja särkiä. Hänen mukaansa Raahessa saa nykyisin hyvin isoja ahvenia.
