Mielipide Ihmisenä olemiseen sisältyy aika-ajoin voimakkaitakin tunteen purkauksia, jotka sinänsä ovat osa yksilön arkielämää. Suuttumus ja ns. ”pinnan palaminen” on tuttu ilmiö itse kullekin. Vihastuminen eri elämän tilanteissa on myös oikeutettua, mikäli siitä ei aiheudu vahinkoa itselle eikä toisille ihmisille. Varsinaisilla aggressioilla sen sijaan tarkoitetaan todellista tai vertauskuvallista toisia tai itseä vahingoittavaa toimintaa, johon sisältyy vahvaa vihantunnetta. Tällöin aggressiota voidaan määritellä hyökkäävällä ja vihamielisellä käyttäytymisellä, johon ei kuitenkaan välttämättä liity väkivaltaa. Aggressiot voivat ilmetä fyysisenä, sanallisena tai epäsuorana toimintana. Kognitiivinen psykologia painottaa ihmisten omia tulkintoja yllykkeestä ja tilanteista, jotka johtavat aggression ilmenemiseen. Pitkäkestoinen aggressio saattaa muuttaa luonnekuvaa, jolloin merkittävänä ilmiönä pidetäänkin ns. rakentavaa aggression purkamisen oppimista.
Lapsen itsehillinnän kehittyminen voi estyvä rakkauden ja huolenpidon puutteesta, jolloin saattaa esiintyä erilaisia narsistisia, minuuden kypsymättömyyteen liittyviä häiriöitä. Rakentava aggressioiden käsittely tarjoaa vaihtoehtoja lapsen ja uhmakkaan nuoren sekä aikuisen elämään, jolloin ei välttämättä tarvitse turvautua aggressioon. Psykodynaamisen näkemyksen mukaan ihmisessä on synnynnäinen aggressio, vaikkakin sen merkittävänä ilmenemismuotona näyttäytyy juuri ympäristö.
Yksilön persoonallisuus voidaan nähdä kognitiivisten rakenteiden ja emotionaalisten taipumusten yhdistelmänä, joka vaikuttaa käyttäytymiseen tilannetekijöiden ohella. Tällöin yksilöllinen valmius aggressiiviseen käyttäytymiseen perustuu kognitiivisten ja emotionaalisten rakenteiden aggressiota tukeviin tekijöihin. Hyvän itsetunnon omaavilla yksilöillä on todettu taipumusta aggressiiviseen käyttäytymiseen mikäli heidän itsetuntonsa on uhattuna. Aggression ja väkivallan ilmenemistä on perusteltu myös taloudellisilla ja yhteiskunnallisilla sekä ideologisilla tekijöillä. Ympäristötekijöihin kuuluvalla vanhempien kasvatuksella onkin keskeinen merkitys aggression synnylle, jolloin tunnusomaisena piirteenä vihaisella lapsella tavataan hyperaktiivisuutta ja impulsiivisuutta.
Älykkyydellä ja kehitystasolla katsotaan niin ikään olevan merkitystä aggression syntyyn, jolloin korkeammalla kehitystasolla olevalla henkilöllä saattaa ilmentyä vähemmän spontaania ja vakavampia aggression muotoja. Kulttuuria voidaan pitää voimakkaasti vaikuttavana tekijänä aggression ilmentymisessä, joka perustuu eri kulttuurissa vallitseviin käyttäytymissääntöihin. Lasten kasvatusta ajatellen esim. liiallisten sanktioiden sijaan on suotavaa ohjauksen myötä vaikuttaa lapsen käyttäytymiseen tavalla, jossa lapsi itsensä vuoksi valitsisi oikean vaihtoehdon. Valinnan mahdollisuus edistää sisäisen motivaation kokemista ja pakko puolestaan vähentää sitä. Näin ollen on mielekästä tarkastella yksilön saamaa palautetta suhteessa tiettyyn käyttäytymiseen, jolloin subjektiivinen merkitys korostuu ja ihminen tekee jotakin itselle arvokasta sekä mielenkiintoista. Näin ollen tämän päivän tutkimus keskittyykin vahvasti mahdollisuuksiin ja metodeihin voidakseen ratkaisevasti vähentää aggressiota sekä väkivaltaa erilaisten kulttuurien ja alakulttuurien piirissä.
