En koskaan olen nähnyt, miten käärmettä olisi laitettu pyssyyn, mutta jotain sen tapaista on nyt meneillään sote-kuvioissa. Siinä ei oikein näytä tiedettävän, että pistettäisiinkö pää ensin vaiko häntä, ja kovin liukkaasti se mokoma pistää kampoihinkin. Ja välillä ainakin joku katsojaa tuumaa, että mahtaako tuossa olla järkeäkään?
Kauanhan sitä on yritetty sinne pyssyyn saada osumaan, mutta tuskinpa sitä hommaa kannattaa viedä loppuun vain siksi, että siihen on jo nyt käytetty niin paljon aikaa. Jotainhan niiden virkamiesten ja poliitikkojen pitää aikansa kuluksi tehdä.
Aloin havahduin siinä vaiheessa, kun kunnat sorvasivat lausuntoja uudistukseen. Ne ovat juuri niitä lausuntoja, joita pääministeri katsoo hankitun uudistuksen tekemiseen. Suurin osa niistä vakuutti, ettei uudistuksesta olisi hyötyä suurimmalle osalle väestöä.
Hälytyskellot alkoivat kilkattaa päässä, kun kuulin, miten toimivia leikkaussaleja aiotaan jättää tyhjilleen ja rakentaa uusia 70 kilometrin päähän. Suomi on entuudestaan velkainen maa, eikä talouskasvu ehkä sittenkään kanna kovin kauas. Kenenkähän rahalla nämä salit sitten rakennetaan ja mistäkähän kaikesta muusta se raha on pois? Ja ketkähän tästä hyötyvät?
Mahdanko ehtiä enää siihen leikkaukseenkaan, kun se leikkaussali on niin hiivatin kaukana? Onko siitä nopeasta tehohoidostakaan hyötyä, kun on jo kuollut?
Synnyttäjät ja sairaat laitetaan ambulansseihin, ja kuskit ajamaan heitä henkensä kaupalla hoitoon.
Kuinkahan paljon ambulanssit ovatkaan joutuneet onnettomuuksiin? Jostain syystä näitä tilastoja ei vilautella yleisölle.
Mitenkähän siitä terveydenhoidosta tulee halvempaa ja tehokkaampaa, kun tehdään valtava määrä uusia kalliita seiniä, joita parinkymmenen vuoden kuluttua luultavasti ihmetellään, että nepä homehtuivat äkkiä.
Elämässäni olen joutunut kymmenkunta kertaa leikattavaksi, ja joka kerta leikkauksessa käydessäni olen ajatellut, että kylläpä siellä oli viisaita ihmisiä ja mitenkä kaikki osasivatkaan toimia niin hyvin! Suurin osa leikkauksista on tehty Raahessa ja yksi Oulaisissa, ja kaikki on mennyt aina loistavasti. Ei kerrassaan mitään valittamista!
Raahessa naapurin ihana ja tarmokas rouva oli yöllä hoitamassa, kun olin kamalassa pulassa. Oulaisissa tuttu musiikkikanava soi leikkaussaliin mennessä. Vaikea uskoa, että siellä lääkärit olisivat pompotelleet kollegoitaan niin kuin nyt kerrotaan.
Hyvinvoinnilla on monet kasvot. Ei se ole pelkkää suoritusta, vaan se on henkeä, spiritiä. Se ei ole seiniä, vaan ihmisiä ja läheisyyttä.
Lopettakaa ihmeessä se käärmeen rääkkäys, ihan pahaa tekee!
