Vuonna 2017 syntyneiden määrä oli historiallisen pieni, kuului luonnehdinta tällä viikolla, kun ennakkotiedot viime vuonna syntyneiden määrästä julkaistiin. Tottahan se on. Viime vuonna syntyi vain 50 139 vauvaa, mikä oli 5 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2016.
Viime vuoden vauvasaldo on alitettu edellisen kerran nälkävuonna 1868, mutta tuolloin 150 vuotta sitten koko Suomen väestömäärä oli vain pari miljoonaa. 1800-luvulla suomalainen nainen synnytti keskimäärin neljä lasta. Nyt lapsia syntyy äitiä kohden 1,5. Väkilukuamme näyttää lisäävän vain maahanmuutto.
Suomen tilanne on poikkeuksellinen myös pohjoismaisittain. On hälyttävää, että syntyvyys ei käänny kasvuun olipa sitten lama tai nousukausi. Perinteisesti talouden taantuessa syntyvyysluvut kääntyvät kasvuun, mutta näin ei käynyt nyt voitetun taantuman aikana.
Kunnittain tarkasteltuna tilanne on vielä huolestuttavampi, sillä väestönkasvu keskittyy vain muutamiin kasvukeskuksiin. Syntyneiden lisäksi niitä vahvistaa maan sisäinen muuttoliike.
Yhtä syytä ei vauvojen vähyyteen löydy, sillä taustalla on monta tekijää: ensisynnyttäjien keski-iän nousu, pitkät opiskeluajat, pysyvän työpaikan puute, taloudellinen epävarmuus, yleinen suhtautuminen lapsiin ja lasten vaikutus urakehitykseen.
Tilanteen kääntämiseksi kaivataan nopeita keinoja, sillä alhainen syntyvyys muodostaa kohta esteen talouskasvulle. Tätä vauhtia suomalaisen hyvinvointivaltion palvelutarjontaa pitää ruveta rajusti leikkaamaan tai tulevien aikuisten taakka käy kestämättömäksi.
