Ruokavirasto selvittää, mihin Puolasta Suomeen tuotu sairasta naudoista peräisin oleva liha on päätynyt. Viime viikolla Lidl puolestaan veti myynnistä jauhelihaa, josta löytyi rutiinitestissä salmonellaa. Viikon aikajänteelle mahtuu peräti kaksi ikävää ulkomaiseen lihaan liittyvää kohua.
Suomi mielletään usein pilkunviilaajamaaksi eurooppalaisiin verrokkivaltioihin verrattuna. Totta onkin, että meillä sääntöjä noudatetaan tarkasti, olipa kyse henkilötietolain soveltamisesta, ilmastonmuutoksen hidastamisesta tai erilaisten direktiivien noudattamisesta. Joskus valvonta pettää ja jälki on rumaa, kuten vanhustenhoidon ostopalveluissa näyttää käyneen.
Pikkutarkkuus voi olla tuskastuttavaa ja se saa joskus jopa koomisia piirteitä. Ruuasta puhuttaessa tarkkuus on kuitenkin kuluttajan etu. Suomessa vähittäiskaupoissa myynnissä olevan ruuan alkuperän jäljittäminen sujuu jo mukavasti, sillä kaupoissa myytävän lihan ja maitotuotteiden alkuperä on pitänyt ilmoittaa kesästä 2017 lähtien.
Tiedämme myös, että suomalainen ruoka on tutkitusti Euroopan puhtainta eikä eläimiä herkästi lääkitä antibiooteilla. Kotimaiselle ruualle voi antaa vahvan ostosuosituksen.
Ravintolakäynneillä ruoka-ainesten alkuperän selvittäminen on vaikeampaa. Siihen on tulossa tervetullut muutos, kun ravintolat joutuvat toukokuusta lähtien näkyvästi ilmoittamaan lihan alkuperämaan. Tässä Suomi on edelläkävijä, sillä kansalliselle asetukselle tarvittiin Euroopan komission lupa. Vastaavaa lupaa ei irronnut kalan alkuperän ilmoittamiselle.