Al­ta­vas­taa­jas­ta pää­hen­ki­lök­si

Black Peiderin ei ollut alun perin tarkoitus esiintyä sarjakuvissa ollenkaan. Toisin kävi. Esimerkki on teoksesta Black Peider Itse.

Ensin oli Kanerva, josta sarjakuvataiteilija Petteri Tikkanen teki sarjakuvastrippejä. Ne olivat niin hyviä, että hän voitti niillä vuoden 1998 Kemin Sarjakuvapäivien strippisarjakuvakilpailun.

–Se oli vähän kuin siunaus, että ole hyvä. Olet oikealla tiellä.

Itse asiassa Kemin voitto oli jo toinen. Jo edellisenä vuonna Tikkanen vei palkinnon Outo äitipuoli -stripillä. Kolmatta peräkkäistä voittoa hän ei voinut enää tavoitella, koska hänet valittiin kilpailun tuomaristoon vuonna 1999. Kanerva-stripit eivät saaneet oikein tuulta allensa, joten Tikkanen siirtyi pitempään muotoon.

Ensimmäinen Kanerva-albumi Kanerva ja yks juttu, ilmestyi 2007. Jo siinä oli mukana teemoja, joita Tikkanen on usein käsitellyt teoksissaan. Albumissa lapset yrittävät tehdä mummonsa viimeisistä elinpäivistä mahdollisimman mukavia.

Kanervaa on tähän mennessä ilmestynyt kolme albumillista. Kanerva-tarinoissa päähenkilön altavastaajana oli Eero, vähän epävarma pikkupoika.

–Jossain vaiheessa ajattelin, että voisin kääntää asetelman toisin päin. Ensimmäisestä Eero-albumista tuli Sarjakuva-Finlandia, joten jotain tein oikein, Tikkanen nauraa.

Vaikka Kanerva on elänyt viime vuodet hiljaiseloa, jatkoa voi vielä tulla.

–Mulla on vähän sellainen tunne, että Kanervasta tulee vielä lisää tarinoita.

Se onkin sitten eri asia, mihin aikaan uudet tarinat sijoittuvat. Mahdollista on esimerkiksi, että päähenkilöksi nousisi Kanervan lemmikkikettu. Sen ympärille voisi kehkeytyä luontotarina.

–Vai kertoisinko Kanervan kautta hänen äitinsä ja isänsä tarinan?

Kuudes Eero-albumi on suunnitteluasteella.

–En tiedä, missä vaiheessa se pullahtaa maailmaan. Vitonen jäi sen verran hyvään paikkaan, että sarjan voisi lopettaa, mutta on mulla vielä joitain ajatuksia.

Tänä keväänä ilmestyneessä viidennessä albumissa Eka kerta Eero pääsee opiskelemaan ja kokee myös ikimuistoisen ensimmäisen kerran.

Kanerva- ja Eero-tarinoissa Tikkasen tyyli on pehmeää ja hillittyä. Toisin on sarjakuvissa, joissa seikkailee Black Peider, trikoisiin ja mustaan naamioon pukeutunut ja usein ranttaliksi paneva hahmo, jona Tikkanen esiintyy erilaisissa tilaisuuksissa. Ajatus oli, että Peider on supersankari, joka elää meidän maailmassamme.

Black Peideriä ei voinut pidätellä, ja se tunkeutui myös sarjakuviin.

–Sen kautta on löytynyt yllättäviä kulmia. Sitä kautta on pystynyt heittäytymään.

Keikoilla saattaa tapahtua täysin odottamattomia asioita. Vastikään kotikaupungissaan Iisalmella esiintyessään hän nouti soittimekseen maitotonkan, jota hakkasi nännikumilla. Siitä syntyvä soundi oli ainutkertainen ja huvitti monia.

Yhtä hervotonta meno on myös Black Peiderin tähdittämissä sarjakuvissa. Peider-sarjakuvissa ei pitkitetä vitsejä. Ne loppuvat, kun piirtäjästä tuntuu, että nyt on turha jatkaa. Pituudeltaan Peider-tarinat voivat olla muutamasta ruudusta pariin sivuun.

–Se on virkistävää tekemistä.

Tikkanen tuo Peidereissä julki ajatuksia, jotka ovat visuaalisesti huvittavia.

Kun Peiderit syntyvät usein nopeasti ja pyrskähtäen, Eero-albumeita hän kypsyttelee kauemmin. Yhden albumin tekemiseen menee yleensä puolisen vuotta.