Ampiaisten sielunelämään kuuluu syklisyys. Vuodet eivät ole veljeksiä, vaan noin joka toinen kesä kokee vaikuttavamman ampiaisten esiinmarssin. Nyt meneillään olevaan kesään mahtuu siis määrällisesti ampiaisten tuplapotti. Toisaalta ampiaisia on luonnollisesti enemmän. Toisaalta pitkä hellejakso on synnyttänyt suuria yhteiskuntia, joissa riittää työläisiä. Juuri niitä ahkerimpia, jotka saavat parin viikon päästä potkut työnantajaltaan.
– Helteisinä kesinä yhdyskunnat kasvavat selkeästi suuremmiksi. Loppukesästä ampiaiset alkavat ruokkia toukkiaan eri tavalla, mikä tekee työläisistä vihaisia. Ruokittavia toukkia on enemmän ja ravintoa vähemmän. Työläiset etsivät ruokaa sieltä mistä sitä helpoiten löytyy, vaikka puutarhakutsuilta. Ampiainen on peto, jolle kelpaa eläinproteiini, vaikka grillipihvi, kertoo Kainuun ely-keskuksen hyönteistutkija Reima Leinonen.
Raahen tuholaistorjunnan Reijo Pelkonen on saanut tänä kesänä tavallista enemmän yhteydenottoja.
– Keikat ovat lisääntyneet. Tänä kesänä ampiaiset ovat viihtyneet rakenteiden välissä, ei niinkään ullakoiden katoilla.
Pesän hävityksen kannalta juna on saattanut viheltää ohi. Tee se itse -tuholaistorjujan kannattaa miettiä kahdesti ennen kuin sohaisee pesää. Nyt suurissa yhdyskunnissa elää tuhansia ampiaisia. Seuraavan kahden viikon aikana alkaa yhdyskuntien joka vuotuinen murhenäytelmä, joka kulkee vääjäämättä kohti omaa kuolemaansa.
Kun ampiaiset alkavat käyttäytyä aggressiivisesti, on pesän sisällä käynnistynyt vallan vaihto, sisällissota.
– Työläisillä on täysi työ ruokkia uusia toukkia. Uudet kuningattaret tappavat vanhat.
Samalla vanhan kuningattaren alaisuudessa olleet työläiset ajetaan kylmästi ulos. Loppukesästä eteiseen pyrkivä äkäinen yksilö on mitä luultavammin naarasampiainen, jolle ei ryppyillä. Naarasampiainen on kerännyt ravintoa koko kesän, pistin valmiina yhdyskuntansa puolesta. Työttömänä ja kodittomana naarasampiainen on sekaisin, mutta valmis puolustamaan itseään viimeiseen asti.
– Kun ilma jäähtyy, työläiset hakutuvat lämpimiin tiloihin ja ovat pistohalukkaita, Leinonen muistuttaa.
Lue perjantain Raahen Seudusta, mitä vinkkejä Reima Leinonen antaa ampiaisten hävittämiseen ja torjuntaan.
TUNNISTA LAJIT
Pistiäisten tunnistamiseen käy Reima Leinosen opettama lorun: ”Kimalainen koko turkki, mehiläinen puoliturkki, ampiainen aivan alaston ja kukkakärpänen naamioasussa.”
Kimalaisen tunnistaa pulleasta ja karvaisesta olemuksesta.
Mehiläisen keskiruumista peittää karvoitus. Yleensä mehiläinen on ruskeamman sävyinen kuin selkeästi keltaisempi ampiainen.
Ampiaisen tunnistaa hoikasta vartalosta ja läpikuultavista siivistä. Sen takaruumiissa on kelta-musta raidoitus.
Kukkakärpänen sekoittuu usein ampiaiseen. Sillä voi olla myös ruumissa raidoitusta ja keltaista väriä. Kukkakärpäset muistuttavat ulkomuodoltaan pistiäisiä, mutta niillä ei ole pistintä. Kukkakärpäsiä on tavattu Suomesta satoja lajeja. Ne nauttivat kukista mettä ja niillä on oma roolinsa pölyttäjinä.
Ampiaiset (Vespidae) on hoikkatyvisten alalahkoon (Apocrita) kuuluva pistiäisheimo. Heimoon kuuluvat aitososiaaliset yhdyskunta-ampiaiset (alaheimot Vespinae ja Polistinae) sekä useita erakkoampiaisryhmiä. Ampiaislajeja on yli 4000. Heimon rajauksesta on kuitenkin erilaisia näkemyksiä.
Ampiainen käyttää toukkien ravinnoksi tuhohyönteisiä. Aikuinen ampiainen, kimalainen ja mehiläinen käyttävät ravinnokseen mettä.
Ampiaiset ovat myrkkypistiäisiä (Aculeata). Niillä on myrkkypiikit, mutta toisin kuin mehiläiset, ne eivät yleensä kuole pistäessään uhriaan. Toisinaan myrkkypiikki voi kuitenkin jäädä ihoon kiinni, jolloin ampiainen kuolee. Ampiaisten toukat syövät toisia hyönteisiä ja työläiset lentävätkin etsimässä saalista, jonka ne tappavat vahvoilla leuoillaan. Aikuiset ampiaiset aterioivat kukkien medellä. Yhdyskunnasta talvehtii vain kuningatar, minkä vuoksi ampiaiset eivät valmista hunajaa pesän talviravinnoksi.
Lähde: Hunaja.net, Hyönteismaailma.fi, Wikipedia.