Raahelainen Anna Kuisma, 29, kuuluu pohjoissuomalaiseen porukkaan, joka kiertää mäkihyppykisoja eri puolilla Eurooppaa. Annan äiti kutsui tätä ryhmää nimellä mäkihyppyääliöt, mutta Anna ei tykkää tästä nimityksestä ollenkaan huonoa, oikeastaan päin vastoin. Se on hänen mukaansa hyvä kuvaus heidän touhulleen.
– Me kutsutaan itseämme tunareiksi. Me tolloillaan aina jokaisella reissulla niin paljon, siellä sattuu kaikenlaista, Kuisma nauraa.
Kuisman mäkihyppyfanitus alkoi jo pienenä, kun hän katsoi isänsä kanssa kisoja telkkarista. Myöhemmin kiinnostus lajia kohtaan hiipui, mutta vuodenvaihde 2010-2011 muutti jälleen tilanteen.
– Entinen naapurini laittoi päivityksen Facebookiin, että mäkiviikko alkaa, ja hyvää mäkiviikkoa kaikille. Laitoin läpällä samanhenkisen päivityksen, kun olimme viettämässä uutta vuotta. Kaveri meinasi, että ei kai me mitään mäkihyppyä aleta katsomaan, mutta itselle tuli heti siitä tunne, että tämä onkin siistiä. Aloin seuraamaan sen jälkeen kaikki kisat, Kuisma muistelee.
Sen jälkeen hän on tehnyt useita reissuja eri puolille Eurooppaa mäkihypyn takia. Kaveriporukkaan kuuluu 5-6 henkilöä, joista suurin osa asuu Oulussa. Edellinen reissu oli viime viikonloppuna Slovenian Planicaan.
Kuisma kertoo, että suomalaisten pärjääminen alkoi lopahtaa suunnilleen samoihin aikoihin, kuin hän alkoi seurata lajia, mutta se ei kuulemma haittaa.
– En seuraa mäkihyppyä suomalaisten takia. Tärkein asia on nykyään se, että on kavereiden kanssa reissussa. Ja tietetenkin se on tärkeää, että kisoissa on aivan mahtava tunnelma, paitsi Suomen kisoissa, joissa ei ole väkeä. Jossain Wislassa (Puolassa) kesällä koko mäkimonttu tuli täyteen, ja kaikki olivat tosi iloisia ja hyvällä tuulella. Siellä oli hyvä meininki. Ja Planica on semmoinen, josta on monta vuotta sanottu, että jos lähdette ulkomaille, menkää Planicaan, Kuisma kertoo.
Kuisma fanittaa kokeneita mäkihyppääjiä. Suurin idoli on japanilainen Noriaki Kasai, joka kiertää maailmancupin kisoja edelleen 46-vuotiaana. Kuisma on päässyt kavereidensa kanssa samoihin kuviin tähtihyppääjien kanssa, välillä mäkimontussa, välillä ravintolassa.
Lajin parissa kuulostaa olevan varsin hyvä henki, sillä esimerkiksi joissakin kisapaikoissa hyppääjät saattavat tulla kisan jälkeen viettämään iltaa faniensa seuraan. Näin kävi Kuisman seurueelle eräänä vuonna muun muassa Rukalla.
– Slovenian hyppääjiä tuli samaan pöytään ja he tarjosivat meille juotavia, Kuisma hymyilee.
Kuisma pääsi tapaamaan viime marraskuussa Rukan maailmancupissa myös suomalaisen mäkilegendan Matti Nykäsen. He ottivat yhteiskuvan ja Matti antoi Annalle pusun.
Nykäsen kuolinuutinen vain muutama kuukausi myöhemmin tuli Kuismalle järkytyksenä.
– Se oli ihan kamala uutinen, ja tuli ihan puun takaa, vaikka toki Matilla oli ne elämäntavat. Pidettiin Matille muistotilaisuus, jossa katsottiin Matti-elokuva ja muisteltiin Mattia. Sinne tuli myös kavereita, jotka ei muuten seuraa hirveästi mäkihyppyä. Matin kuolema kosketti monia, Kuisma kertoo.
MM-kisoissa Kuisma ei vielä ole käynyt, eikä kyseinen tapahtuma hirvittävästi edes kiinnosta. Sen sijaan eräs toinen haave hänellä on kytemässä.
– Mäkiviikko olisi siistiä käydä kiertämässä kokonaan. Se vaatisi aikaa ja rahaa aika paljon.
