Ensimmäistä kertaa Johanna Takala ompeli mummin sylissä istuen.
– Teimme käyttötavaraa, miehille työvaatteita. Minä siksakkasin ja mummo ompeli, Johanna Takala kertoo.
Käytännöllisyys kulkee edelleen punaisena lankana Takalan töissä. Hän ei ompele pelkästään ompelemisen ilosta, vaan käyttöön ja tarpeeseen. Materiaaleissa ja kankaissa hän hyödyntää mielellään kierrätysmateriaaleja.
– Jos joku on kestänyt hyvänä ja toimivana kymmenen vuotta, kestää se varmasti vielä toisenkin vuosikymmenen, Takala perustelee.
Käsityötaiturin ompelemissa vaatteissa on aina mukana jokin juju. Sellainen, mikä erottaa takin tai paidan muista, ketjuvaatemerkkien kamppeista.
– Lapsikin erottaa koulussa, että, ahaa, tuolla naulakossa roikkuu minun puseroni, Johanna Takala selventää.
Pyhäjoen kirjaston näyttelyyn Johanna Takala ei ole koonnut käsityötaiteen helmiä, vaan tavallisia arkisia käyttövaatteita ja tavaroita suoraan perheen kodista ja vaatekaapeista.
– Näin kirjastolla kerran näyttelyn, johon oli tuotu polkupyörää ja tuuletusikkunaa. Pohdin, voisiko arkipäivän esinekin olla mielenkiintoinen? Takala miettii syitä näyttelynsä pystytykseen.
Arkinen tavarakin tosin voi olla kunnianhimojen taideteos. Lasten farkuista ommeltu auringonlasku-bolero, kahvipusseista taiteiltu ritarin asu tai kyniä ja kumeja syövät haipenaalit, ihastuttavat kekseliäisyydellään ja upealla toteutuksellaan. Joitakin näyttelyn leluja saa itse kosketella ja tutkailla. Takala myös mielellään vinkkaa käsitöistään omassa Kangaskorjaamolla-blogissaan.
Ideat syntyvät usein olemassa olevan kankaan tai tavaran ympärille, jota Takala lähtee jatkojalostamaan omaan tarpeeseensa sopivaksi. Lontoon tuliaisina saadut kolikot eivät jää laatikon pohjalle pyörimään, nyt kun ne kiiltelevät hai-penaalin silminä. Mummin keittiöliinat pääsevät ilahduttamaan päivittäin kauniina leipäkoreina. Ratkaisut pulpahtavat mieleen usein yöllä, kun lapset herättelevät ja unesta on yritettävä taas saada kiinni.
– Koetan arkisten murheiden sijaan ajatella käsitöitä, etteivät ajatukset pääse yöllä rönsyämään mahdottomiksi.
Tällä hetkellä kotona lasten kanssa oleva Johanna Takala on ammatiltaan käsityöopettaja. Urapestin ollessa tauolla hän hyödyntää ammatillista osaamistaan omien projektiensa lisäksi myös vetämällä neulontapiiriä Pyhäjoella. Muiden samanhenkisten ihmisten pariin hän hakeutuu erilaisissa ompelutapahtumissa sekä sosiaalisen median ompeluryhmissä.
– Käsitöiden teko yhdessä on mukavaa, kun voimme jakaa vinkkejä ja ideoita. Myös yksin tekemisellä on puolensa, kun voi todella rentoutua oman työnsä äärellä.
Myös lapsiin on tarttunut käsityön kipinä. Poikansa Inton kanssa Johanna Takala on ommellut ja ideoinut liikennemattoa, johon tulee 30 tarralla kiinnitettävää liikennemerkkiä, pop up-autopesula ja sillaksi vetoketjulla avautuva tunneli.
– Käsityöt ovat sopiva harrastus kotiäidille. Voi laittaa potut kiehumaan, ommella kymmenen minuuttia, tehdä kastikkeen ja taas jatkaa hetken. Lapsille on vieressä leikkipöytä, jossa he voivat muovailla ja askarrella sillä välin kun ompelen, Takala perustelee.