Jos nyt linnun lailla liitelisi Raahen keskustan yllä 369 vuotta sitten, kaupungin perustamisen lähestyessä, olisi näky varsin autio.
Hallintopitäjä Salo oli sitävastoin valtava. Raahen museonjohtaja Eija Turunen esittelee karttaa, joka näyttää laajan Salon ulottuvan Kalajoelle, Hailuotoon, Suomussalmelle ja Sotkamoon, hyvä ettei Kuopioon asti.
– Meillä ei olisi mitään ilman Salon mahtipitäjää, Turunen sanoo.
Salon seurakunta oli perustettu jo 1329. Keskiajan loppupuolen asutuksesta kertovia lähteitä ei ole säilynyt, mutta suuntaa antaa vuoden 1548 veroluettelo. Tuolloin Salon kirkonkylässä oli 13 taloa, Savolahdessa 12, Pattijoella 19, Piehingissä 7 ja Olkijoella 3.
Salo oli tärkeä kauppasatama ja sinne oli osattu jo keskiajalta purjehtia Balttiasta ja hansakaupungeista saakka. Tänne tuotiin muun muassa suolaa ja rautaa ja vietiin tervaa, turkiksia, kaloja, voita ja puutavaraa.
– Kala oli tärkeä vientiartikkeli, koska katoliseen kirkkoon kuului paastopäiviä, jolloin ei saanut syödä ”nelijalkaista” lihaa.
Ei siis ihme, että kuningatar Kristiina ja kenraalikuvernöörinsä kreivi Pietari Brahe halusivat kaupungin hyvälle kauppapaikalle.
Vaan kuinkas kävikään. Kun maanmittari Claes Claesson tuli 1650 mittailemaan kaupungin paikkaa, satamalahti oli jo mataloitunut ja purjelaivatkin suurentuneet niin, että vaadittiin syvempi väylä. Kaupungin paikkaa piti siirtää.
Claesson siirsi kaupungin piirustuspöydällään Pitkänkarin suojaan. Kaupunkia alettiin paaluttaa kesällä 1651.
Mutta miksi kaupungin nimeksi tuli juuri Brahestad?
– Pietari Brahe hankki itselleen, omaan omistukseensa Kajaanin vapaaherrakunnan maat. Hänhän oli mainio tyyppi, perusti tusinan verran kaupunkeja. Tukholman valtioneuvostossa hän ajoi aateliston oikeuksia: ”eiväthän ihmiset voi olla samansorttisia kuin siansorkat”. Hänet lähetettiin Suomeen sotkemasta asioita.
Toimelias Brahe asettui Turkuun ja pistikin toimeksi. Kenraalikuvernöörinä muun muassa paransi tieverkostoa, koululaitosta ja postia.
Tyhjälle niemelle alkoi kuin alkoikin syntyä kaupunki. Kreivi nimitti saksalaisen Henrik Cortén Raahen pormestariksi ja patisti käsityöläisväkeä asuttamaan kaupunkia. Elinkeinoelämä oli saatava vauhtiin.
Asukkaita muutti Raaheen laajasta Salon pitäjästä ja Oulusta sekä tietysti Tukholmasta. Cortén piirtämästä asemakaavasta vuodelta 1659 näkee jo selkeitä kaupungin tunnusmerkkejä: kirkko, raatihuone, tori nykyisen Myhrbergin puiston kohdalla, kaupunkia kiertävä aita ja kaksi tulliporttia.
– Pohjoisen tullin rahat menivät suoraan Pietari Brahen kukkaroon eli se oli Pekkatulli. Paikka sijaitsi nykyisen Palokunnankadun kohdalla. Maalaiset valittivat aina tullessaan, että tori sijaitsee niin kaukana.
Turunen nostaa esimerkiksi elinkeinoelämän henkiinherättämisestä suolankeittämön. Suola oli kallista ja sitä tuotiin Suomeen ulkomailta. Kreivi ajatteli, että Perämerestä aletaan kuivata suolaa.
– Suolamestari tuli Ruotsista. Suolankeittämö oli tärkeä hanke, mutta parin viikon yrityksen jälkeen saatiin aikaan kapan verran mustaa suolaa...
Raahe lähti ällistyttävän nopeasti kasvamaan.
– Pietari Brahe tilasi täältä itselleen laivoja ja Henrik Corté sai saksalaisella otteella hallinnon pyörimään. Oli näytön paikka, koska Oulu ja Kokkola olivat koko ajan hengittämässä niskaan.
Kuningas Kaarle XI yllättäen lakkautti Raahen kaupunkioikeudet 1680. Raahelaiset eivät tästä lannistuneet, vaan lähettivät kirjelmän hallitsijalle.
Perusteluina oli hyvä sijainti ja Pohjanmaan paras satama, johon sai lastata suoraan omasta rannasta. Kirkkokin oli Pohjanmaan paras Mikael Baltin upeine veistoksineen. Ouluun oli matkaa yhdeksän peninkulmaa ja Kokkolaan 14. Tilaa ja markkina-aluetta pitäisi olla kaikille.
1682 kuningas ilmoitti harkinneensa asiaa tarkemmin ja palautti kaupunkioikeudet.
– Asennetta oli. Se ratkaisi, että Raahe tulisi säilymään.
Perustaminen
Salon kaupungin, eli Raahen, kuten sitä vuodesta 1652 lähtien nimitettiin, perustamista harkittiin tiettävästi jo 1647, mutta varsinainen perustamiskirja on päivätty 5.12.1649.
Aluksi oli tarkoitus rakentaa uusi kaupunki Saloisten vanhan satamapaikan äärelle, jonne keskisen Pohjois-Pohjanmaan ja osa Itä-Suomen kaupasta jo vanhastaan oli hakeutunut.
Paikka hylättiin kuitenkin jo 1650 ja kaupunki päätettiin sijoittaa nykyiselle paikalleen.
Raahen perustamisvaiheen asemakaava- ja karttamateriaali on poikkeuksellisen runsas. Käytössä on kaksi maantieteellistä karttaa ja kaksi asemakaavaa, jotka ovat lähtöisin ruotsalaisen maanmittarin Claes Claessonin käsistä.
Lähde: Henrik Lilius: Raahen asemakaava ja kaupunkikuva kaupungin perustamisesta isoon vihaan (Osma, Suomen Museoliiton vuosikirja)
