60 vuotta sitten 9. helmikuuta 1958 Rantsilassa oli 27 astetta pakkasta.
Mauno Rankinen pääsi silloin serkkupojan auton kyydissä Toini Luusuan kotitaloon, missä hän kohtasi juuri proppunsa polttaneen morsiamen. Siskon kissa oli kakannut häämekkoon. Mekon helmaa oli yritetty puhdistaa ja silittää, ja melko hyvä siitä tulikin, mutta silti suivaantunut morsian janosi kissan verta.
– Päästin kissan ovesta ulos, ja sinne se luikahti mielellään, muistelee Mauno.
Siitä lähtien Mauno onkin ollut sitä mieltä, että onnellisen avioliiton salaisuus on kissan kakka.
Hääpari siirtyi siitä Savalojan koululle, jossa kolme hääparia päivässä vihkinyt, pitäjää kiertänyt pappi odotteli noin parin sadan häävieraan kanssa. Väkeä oli saapunut Toinin isän ja äidin kotiseudulta Sallasta ja kummankin kotikylältä Rantsilasta.
Seremonia saatiin onnellisesti päätökseen, kunhan ensin haettiin vielä vihkimatto.
Siitä alkoi Rankisten yhteiselo, joka jatkui perjantain timanttihäihin yhä vielä toista kädestä pitämällä.
Mauno on nyt 82-vuotias ja Toini 78. Ja vielä Mauno hellii Toinin leiskuvaa tukkaa. Siihen on kyllä tullut jo hiukan harmaata.
He tapasivat aikoinaan Rantsilassa Onnelan tansseissa. Silloin Mauno tanssiin hakiessaan arpoi kahden punatukkaisen tytön väliltä. Toisella oli kuitenkin värjätty tukka ja Toinilla aito. Ja Toini osasi tanssia.
Näin jälkeenpäin Mauno antaa samaa elämän suurta käännekohtavalintaa tekeville yhden neuvon:
– Pitää ottaa se huomioon, että tosissaan tykkääpi toisesta.
– Ja jos tulee erimielisyyksiä, se pitää sopia.
Toinin mielestä he eivät ole koskaan kunnolla riidelleetkään.
Mauno näkee, että avioliitossa tarvitaan omanlaista diplomatiaa. Suorapuheisuutta voi annostella.
– Pitää osata olla välillä hiljaa, hän sanoo.
Maunosta Toinissa on ollut parasta se, että hän on ollut sopivasti temperamenttinen. Ei siis ainakaan mikään nynny.
Toini ei ole ihan varma, mikä Maunossa on parasta.
– Siihen on niin tottunut, ettei osaa muuta ajatellakaan. Yhdessähän me on oltu koko ajan, hän sanoo.
Tanssi ja etenkin jenkka on säilynyt yhteisenä harrastuksena, mutta käynnit lavoilla ovat harvenneet.
– Leikillään on voinut muita katsoa ja höpöttää, Toini tuumaa.
Rankiset asuivat ensin Rantsilassa Ervan talossa, kunnes muuttivat Sundsvallin lähelle Ruotsiin, missä Mauno hankki leipää metsurina Toinin ollessa kotiäiti.
11 vuoden jälkeen he palasivat Suomeen ja Raaheen, minne he tekivät kolme taloa; ensin yhden Mestauskalliolle, sitten yhden Kylmälään ja viimeisen Pöllänperälle.
Pöllästä he muuttivat 10 päivää sitten rivitaloon Rantsilaan, lähemmäs sukulaisia.
He saivat 3 lasta.
– Sylivauva oli Ruotsiin mennessä ja sylivauva oli Suomeen palatessa, muistelee Mauno.
– Olisi niin paljon kerrottavaa, hän sanoo.
Kotona roolit ovat vaihtuneet.
– Toini on laittanut ruokaa 60 vuotta, ja nyt on minun vuoro, sanoo Mauno.