Toissa viikonloppuna Britannian jääkiekkoliigassa sattui suuri tragedia, kun jääkiekkoilija menehtyi kaukalossa saamiinsa vammoihin. Luistin viilsi pelaajan kaulan järkyttävin seurauksin.
Tämä onnettomuus on herättänyt keskustelua varsinkin jääkiekkopiireissä. Se nostaa ikävällä tavalla esiin kriittisten paikkojen suojaamisen.
– Kyllä se pysäyttää miettimään, saisiko suojattua, ettei itselle tulisi mitään osumia, Raahe-Kiekon suomisarjajoukkueen kapteeni Teemu Vääräkoski toteaa.
Kaulasuoja on pakollinen ainakin Raahe-Kiekon pelaajille ja Raahen Jääkiekkoklubin juniorikiekkoilijoille. Myös rannesuojia kuulemma käytetään, mutta niiden "pakollisuus" on kuitenkin vähän veteen piirretty viiva. Jotkut käyttävät, toiset eivät. Ja joskus aikuisilta pelaajilta on ilmeisesti saattanut unohtua treeneistä myös se kaulasuoja, mutta kuulemma peleissä ne ovat aina kaulassa.
Vääräkoski laittaa viiltosuojat niin ranteisiin kuin kaulaankin, ettei luistin pääse yllättämään. Kaulasuojus on hänellä sellaista mallia, että se on osa paitaa. Kaulasuojuksia onkin tarjolla monenlaisia, joten jokaiselle luulisi löytyvän sopivaa sorttia.
Toki joitakin kaulasuoja saattaa ahdistaa, mutta loppupeleissä se voi olla halpa henkivakuutus, kuten Raahe-Kiekon valmentaja Timo Elfving muistuttaa.
– Haluan, että kaikilla olisi suojaukset kunnossa. Jollekin kaulasuoja voi olla kuuma, mutta kun ajattelee seurauksia, on se aika vähäpätöinen homma laittaa suojat, Elfving tähdentää.
Luistimen terä pääsi kerran yllättämään Teemu Vääräkosken. Silloin ei oltu kaukalossa, vaan onnettomuus sattui Raahe-Kiekon pukukopissa viisi vuotta sitten juuri ennen Suomen Cupin ottelua.
– Luistin viilsi pukukopissa. Minulla ei ollut luistimia jalassa, ja joukkuekaveri tuli toisesta suunnasta. Sitten molemmat pysähdyttiin, ja kaveri vähän liukastui. Luistimen terällä viilsi tuosta pottuvarpaan jänteen poikki. Se oli semmoinen kolmen kuukauden huili, Vääräkoski muistelee.
Kaukalossa hän on välttynyt isommilta viilloilta, eikä mieleen tule yhtään tapausta lähipiiristäkään, kuka olisi saanut luistimesta vaarallisen vamman. Britannian kiekkoliigan kaltaiset onnettomuudet ovat onneksi todella harvassa.
– Sattuuhan sitä liikenteessäkin, eli ei voi sanoa, että mitään ei satu missään. Jääkiekko on turvallinen laji ja koko ajan yritetään pitää se sellaisena, vaikka vauhti kasvaa ja tulee tilanteita entistä nopeampaa. Eikä tämä johdu edes siitä, siinä on huonoa tuuria, että toisen jalka lentää kaulaan. Todennäköisyys sellaiseen on pieni, Elfving painottaa.
Raahen Jääkiekkoklubin valmennusvastaava Hannu Vanhala tekee kaukalossa myös tuomarointeja. Hän kertoo, että tuomari kyllä puuttuu siihen, jos varustus ei ole kunnossa.
– Huomautetaan ja käsketään mennä hakemaan suoja paikalleen.
Hän on tyytyväinen siihen, miten hyvin junnut käyttävät suojia. Kunhan suojat vain pysyvät päällä sittenkin, kun ikää tulee.
– Rannesuoja ei ole pakollinen varuste, mutta omat junnut käyttävät niitä tosi hyvin. Ollaan vahvasti suositeltu niitä – moni on kyllä ottanut onkeensa. Kyllä uskon, että entistä enemmän käytetään suojia, kun asiat nousevat esille, Vanhala toteaa.
Britannian ikävä tapaus herätti keskustelua myös Raahe-Kiekon edustusjoukkueessa. Valmentaja kertoo, että joukkueen kesken puhuttiin, että jokaisen suojat pitävät olla kunnossa, kun kaukaloon astutaan.
– Otettiin kova kanta kopissa, että nyt pitää olla kaulasuoja päällä treeneissä ja peleissä. Tuomaritkin puuttuvat siihen, ja liitoltakin tuli ohjeistus. Niistä tulee varmaankin olemaan puute kaupoissa, Elfving arvelee.
Vuosi sitten kaupoissa oli pulaa rannesuojista, kun Waltteri Merelän ikävä loukkaantuminen nosti esiin niiden merkityksen. Huippukiekkoilijan ranteeseen osui luistin maajoukkuepelissä.
– On niitä suojia hyvä käyttää. Voi olla koko loppuelämä vaarassa, jos pahasti käy, Vääräkoski muistuttaa.
Hän kertoo, ettei kaukalossa voi kuitenkaan alkaa pelätä. Kun kypärä on päässä, on täysi keskittyminen jääkiekossa.
– Jos pelottaa, ei siitä tule mitään. Silloin on sama myydä kamat. Pitää heittäytyä peliin, Vääräkoski painottaa.