Suomen sisällissodasta on kulunut 100 vuotta. Sisällissotaa ja vuoden 1918 tapahtumia muistellaankin nyt monin eri tavoin.
Nykyisin tiedetään, että sotatraumat siirtyvät sukupolvelta toiselle. Vuoden 1918 tapahtumat jättivätkin syvät viiltohaavat suomalaisten mieliin.
Nyt viimeistään nuo haavat pitäisi hoitaa kuntoon, mutta onnistuuko se eripuraa lietsovilta, jopa rakastavilta suomalaisilta?
Sisäiset jännitteet olivat vuonna 1918 nuoressa valtakunnassa vahvat. Oli pulaa kaikesta, jopa ruuasta. Yhteenotto näyttää olleen väistämätön, vaikka väkivaltaa vastustavia oli molemmissa leireissä.
Vastakkain Suomen sisällissodassa olivat venäläisten vanavedessä vallankumousta ajaneet punaiset ja senaatin takana olevat valkoiset. Punaisia tukivat Venäjän bolsevikit ja valkoisia keisarillinen Saksa.
Terrori levisi puolin ja toisin. Ihmisiä tapettiinkin enemmän näissä raakuuksissa kuin varsinaisissa taisteluissa. Punaisten tappaminen jatkui vielä taisteluiden jälkeen.
Vankileireillä teloitettiin valtavasti ihmisiä, mutta vankeja kuoli enemmän nälkään ja tauteihin. Sota vaati noin 38 000 suomalaisen hengen.
Tämä on myös Raahen synkintä historiaa. Raahessa punaisten joukkohautaan peitettiin eri lähteistä saaduista tiedoista riippuen 150-180 vankia.
Muistomerkki näille sodan uhreille on tulossa vielä tulevana keväänä. Ei yhtään liian aikaisin.
Toinen vaareistani oli mukana valkoisten joukoissa. Sodasta hän on kertonut sen verran, että hänet oli värvätty ajamaan venäläisiä sotilaita maasta. Tie vei kuitenkin Tampereelle, jossa odotti jotakin järkyttävää, kun vastassa olivat suomalaiset punaiset, lapset ja naiset miesten mukana.
Virheitä ja raakuuksia ei saa, koskaan unohtaa, mutta olisiko jo aika tehdä rauha historian kanssa? Sosialistinen Suomi, jota häviäjäpuoli tavoitteli, ei olisi tämän hetken tiedon valossa ollut koskaan ihannevaltio. Siihen osa kansasta vahvasti uskoi vielä pitkään, ehkä vielä nytkin jokunen.
Raastavan sisällissodan ja sitä seuranneiden muiden sotien jälkeen Suomi on pystynyt nousemaan yhdeksi maailman kehittyneimmistä valtioista. Ehkäpä juuri synkkä historia on antanut pontta ja voimia pyrkiä kohti parempaa Suomea?
Suomen kahtiajakautumisesta puhutaan taas paljon. Valitettavasti ääriliikkeiden nousu ja vihan lietsominen puolin ja toisin tuntuu olevan tämän päivän lääke eriarvoisuuteen.
Eikö historia ole opettanut suomalaisille mitään?
