Ihminen, joka oman tarpeen vaatiessa on valmis rikkomaan lakia ei kuole koskaan sukupuuttoon. On olemassa sääntöjä, joiden rikkomista paheksutaan kuorossa. On myös sääntöjä, joiden rikkominen on ihan ok. Joskus jopa näyttämällä keskisormea.
Joitakin lakeja ollaan valmiita noudattamaan vapaaehtoisesti. Poliisin kohdalla vapaaehtoisuuden leviämisen odottaminen on tainnut tulla päätepisteeseen. Pimeät pyöräilijät ovat saaneet sakkoja ympäri Suomen erilaisten tehosteviikkojen aikana. Pimeitä pyöräilijöitä vihaavat ehkä kaikkein eniten autoilijat. Yhtäkkiä pimeydestä auton eteen ilmestyvä pimeä pyöräilijä ei ole ihastuttavan jälleennäkemisen riemujuhlaa. On mahtavaa, että 40 euron sakkoja on alkanut tippua kahden renkaan kuljettajille.
On aivan yhtä mahtavaa, että myös autoilija saa välillä rahallisia muistutuksia. Ylinopeuden ajaminen on kansallisperintöä, johon puuttuminen on muka niin väärin.
Olen keskustellut useaan otteeseen henkilöiden kanssa, jotka ovat ylinopeutta ajaneet. Olen jutellut myös monen pimeän pyöräilijän kanssa. Yhtään järkevää perustelua lain rikkomiseen en ole saanut kummaltakaan suunnalta.
Autoilijat valittavat peltipoliisien saavan aikaan haitariliikennettä. Vika on tietenkin peltipoliisien. Ei missään nimessä autoilijan, joka mielestään on oikeutettu rikkomaan lakia oman etunsa vuoksi.
Aikuisten porukassa voidaan myös naureskella, että painettiin vähän tallaa pohjaan ja taidettiin saada passikuva. Naurua. Joo, mekin mentiin yhtenä viikonloppuna aikamoista kyytiä. Naurua.
Nuorten keskuudessa talla painuu myös pohjaan ja vauhti kiihtyy. Joka vuosi useamman nuoren auto lähtee lapasesta ja joku menettää henkensä. Kukaan ei naura.
Jostakin tämä ehtymätön luonnonvara saa voimansa. Ehkä meidän antamasta esimerkistä, että kyseessä on oikeus säännellä itse vauhtia liikenteessä.
Yhtä ehtymätön luonnonvara on nuorisojoukko, joka päättää voimailla yhteiskunnallisten esteiden kohdalla. Antinkankaan monitoimitalossa nuorison vapaata liikkumista on estetty törkeällä tavalla kaiteella. Viikko sitten lentopallopeliin matkalla olleita kaide ei enää estänyt. Joku oli päättänyt ottaa oikeuden omaan käteen ja repiä kaiteen irti maasta.
Synnitön heittäköön ensimmäisen kiven. Kaiteita en ole repinyt. Mutta kivet jää heittämättä, kun noista edellä mainituista tarinoista toinen osuu omalle kohdalle.
En ole koskaan omistanut ajokorttia, niin ehkä arvaat millaisten renkaiden päällä osaan olla ääliö. Tai oikeastaan olin ääliö, kun kolmen euron investoinnilla olen nykyään vain valopää.
