Auton sivulasin läpi paistava aurinko lämmittää poskea niin suloisesti, että on pakko pysähtyä seuraavalle bussipysäkille vähäksi aikaa. Ei muuta kuin ikkuna auki, naama ulos kohti Aurinkoa ja silmät kiinni. Olo on autuas. Antaa ohiajavien ihmetellä.
Pimeää kautta on kärvistelty niin pitkään, että pienikin annos auringonpaistetta tuntuu arvokkaalta lahjalta. Ei pakkanen mitään haittaa, kunhan aurinko vaan malttaisi pysyä näkösällä.
Aurinko ei ole ollut meille suosiollinen pitkiin aikoihin. ”Meillä on ollut perätysten kaksi harmaata vesikesää. Ei ihme, että flunssat jylläävät”, kähisi voipunut lentsupotilas sänkynsä pohjalta juuri äskettäin.
Moni on sanonut, että alkutalvi oli synkempi kuin miesmuistiin. Tilastot vahvistavat asian. Ilmatieteen laitoksen tilastoima auringonpaisteaika jäi joulukuussa Oulussa miltei puoleen pitkän ajan keskiarvosta. Yleensä aurinkoisia tunteja kertyy kahdeksan, mutta tänä vuonna vain 4,8. Siis vajaa viisi tuntia kokonaisen kuukauden aikana. Kuopiossa ja Jyväskylässä oli vieläkin synkempää, sillä aurinkoisia tunteja kertyi tasan nolla.
Vuodenaikojen mukaan aurinko on Suomessa horisontin yläpuolella hyvin eripituisia aikoja. Joulukuussa, kun päivä on lyhimmillään, aurinko voi Raahen leveysasteilla näkyä enimmillään kolme ja puoli tuntia päivässä, mutta kesäkuussa reilut 22 tuntia.
Napapiirin pohjoispuolella vaihteluväli on nollasta täyteen vuorokauteen, Helsingissä viidestä tunnista melkein 20 tuntiin.
Ilman aurinkoa ei olisi elämää. ”Auringon salainen ase on UVB-säteily, joka saa iholla aikaan D-vitamiinin tuotannon. Kesäaurinkoa tarvitaan vain 10–15 minuuttia muutaman kerran viikossa käsiin, käsivarsiin ja kasvoihin, ja D-vitamiinia riittää jonkin aikaa myös talvivarastoon. Jokainen aurinkolomaa viettänyt varmasti vahvistaa väitteen auringon energisoivasta vaikutuksesta. D-vitamiini, valo ja lämpö yhdessä vaikuttavat mielialaan ja vireyteen pitkäksi aikaa.” Näin Mehiläisen nettisivuilla.
Jopa Säteilyturvakeskus STUK vahvistaa auringon hyvät vaikutukset: ”UV-säteilystä on myös hyötyä. UV-säteilyn ansiosta iholla muodostuu D-vitamiinia, jota ihminen tarvitsee. Tarvittava auringon säteilyn määrä on kuitenkin varsin pieni. Kesällä riittää 10 minuuttia auringonvaloa päivässä käsille ja kasvoille. Talvella UV-säteilyn määrä on hyvin pieni, eikä D-vitamiinia muodostu lainkaan. D-vitamiinin saanti on hyvä turvata esimerkiksi syömällä kalaa ja maitotuotteita. Apteekista saa myös D-vitaminivalmisteita tabletteina tai tippoina.”
Ilmastonmuutos ei lupaile hyvää auringonpaistetta kaipaaville. On ennakoitu, että talvet muuttuvat entistäkin pilvisemmiksi. Vaikka ilmaston odotetaan lämpenevän, se ei ikävä kyllä tarkoita, että valon määrä lisääntyisi.
Ilmasto-oppaan mukaan sateet lisääntyvät talvisin ja tulevat yhä useammin vetenä. Kesällä rankkasateet voimistuvat enemmän kuin keskimääräiset sateet.
Talvella ja keväällä sateettomat jaksot lyhenevät.
Ei hyvältä näytä.
Lainattua
Toimittaja-kirjailija Arvo Ruonaniemi (1912-2014) muistelee: ”Armeijassa iski vakava sairaus. Nuorella miehellä todettiin sekä reuma että sydämen läppävika. Mutta en antanut periksi. Otin avukseni auringon ja meriveden: menin makaamaan rannalle auringon paahteeseen kunnes olin yltä päältä hiessä. Mulahdin sitten kylmään meriveteen ja taas takaisin aurinkoon. Kun talvi tuli, olin kunnossa ja jaksoin hiihtää niin kovaa että silmissä sumeni. Ei reuma sellaista kyytiä kestänyt. Sydänvikakin lientyi.”
THL:n tutkimusprofessori Timo Partonen: ”Kesällä suomalainen on tavallisesti sosiaalisempi kuin talvella, mieliala on parempi, unen tarve ja ruokahalu ovat pienemmät ja toimintatarmo on suurempi kuin pimeään vuodenaikaan.
Silmille näkyvä valo kohentaa välittömästi vireystilaa, sillä se herättää aivoissa serotoniinin tuotannon. Ultraviolettisäteily käynnistää iholla D-vitamiinin tuotannon. Liiallinen auringossa olo altistaa kuitenkin syöville, joista tunnetuin lienee ihosyöpä melanooma.
Suotuisimmillaan valon vaikutukset ovat aamun aikana. Kun valossa oleskelee aamulla päivittäin, mieliala kohenee, unen laatu paranee ja olo tuntuu virkistyneeltä.
