Vuosi sitten vietetyn itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden jälkeen 101-vuotiaan Suomen itsenäisyyspäivää vietetään viime vuotta maltillisemmin, mutta kuitenkin juhlavasti.
Itsenäisyyspäivään tiivistyy ajatuksia ja kokemuksia Suomesta ja suomalaisuudesta. Suomalaisille se on yhteisöllinen kokemus linnanjuhlineen, vaikka päivä kuluisikin neljän seinän sisällä perheen ja ystävien kanssa.
Juhlimisen arvoista on se, että saamme viettää itsenäisyyden merkkipäivää demokraattisessa valtiossa, jossa uskaltaa pelkäämättä olla eri mieltä asioista. Itsenäisyytensä aikana Suomi on noussut kehitysmaasta monen alan edelläkävijäksi. Suomi tunnetaan vakaana ja turvallisena maana, jossa on vähän järjestäytynyttä rikollisuutta tai korruptiota. Suomi tunnetaan maailmalla myös tasa-arvosta ja laadukkaasta koulutuksesta.
Kiitollinen voi olla myös siitä, että asumme hyvinvointivaltiossa, jossa jokaisella ihmisellä on jonkinlainen perusturva. Sanotaanhan, että valtion sivistystasoa voi mitata sillä, miten hyvin se huolehtii heikoimmista jäsenistään.
Suomi ei kuitenkaan ole valmis, eikä varmasti valmiiksi tulekaan. Kehittämisen varaa ja epäkohtia löytyy. Tyytymättömyys on usein oikeutettua, mutta se pitää myös asettaa järkeviin mittasuhteisiin.
Viime vuosien huolenaiheita ovat olleet pitkäaikaistyöttömyyden aiheuttama syrjäytyminen, mielenterveysongelmien aiheuttama ennenaikainen eläköityminen ja syntyvyyden laskusuunta. Ongelmien tunnistaminen on ensimmäinen askel kohti niiden ratkaisemista.