Jos kipua voisi mitata, maailma olisi täysin toisenlainen.
Ei olisi ollut ensimmäistä maailmansotaa eikä toista. Nagasakin jälkeen ei olisi koskaan tullut Hiroshimaa. Ei olisi tapeltu Lähi-idässä vuosituhansia. Ei olisi Krimin sotia, ei pyhiä sotia, ei jatkosotia eikä 30-vuotisia sotia.
Etelä-Vietnamissa ei olisi koskaan kuollut muutamaa sataa tuhatta etelävietnamilaista eikä kymmeniä tuhansia yhdysvaltalaisia eikä Pohjois-Vietnamin puolella miljoonaa pohjoisvietnamilaista.
Ei olisi toisessa maailmansodassa menehtynyt reilua 400 000 amerikkalaista, yli kahta miljoonaa japanilaista, kymmentä miljoonaa kiinalaista eikä 23 miljoonaa venäläistä, ja eikä miljoonia, miljoonia muita.
Eikä sanottaisi, että sodassa "koettiin tappioita". Sanottaisiin, että olipa se niin hirveää kärsimystä, ettei tällaista koskaan enää. Eikä sanottaisi sitäkään, että ei teillä niin paljon kuollut.
Ei olisi ollut keskitysleirejä eikä tapettu kuutta miljoonaa juutalaista, eikä kukaan haaveilisi leireistä EU:n rajojen ulkopuolelle siirtolaisia varten. Ei olisi leirejä, muureja, vartijoita, ei brexitejä, olisi vain vapaita ihmisiä.
Jos ihmisen kipua voisi mitata ja sen tuntisi toinen ihminen, kaikki Plan-lapset olisivat saaneet jo kummit, eikä kukaan vanhus kuolisi missään nestehukkaan eikä yksinäisyyteen eikä kukaan ihminen nälkään missään. Naapurikaupunginosassa ei asuisi köyhiä eikä narkkareita.
Ei haaskattaisi aikaa siihen, miten ihminen saadaan räjäytettyä, myrkytettyä tai säteilytettyä, eikä kehiteltäisi uutta ääniasetta ja pidettäisi bakteereja kaiken varalta tallessa pahan päivän varalta. Eikä juhlittaisi pyhää teurastamalla ihmisiä perjantain ruuhkissa Jumalan kunniaksi.
Eikä Luis Suarez purisi ketään olkapäähän jalkapallon MM-kisoissa.
Ei käytettäisi lapsia hyväksi eikä painostettaisi ketään vaihtamaan mielipidettä. Ajateltaisiin, että kyllä rutinaa maailmaa mahtuu, ja annettaisiin toisinajattelijoiden ajatella.
Jos eläinten kärsimykset voisi tuntea itsessään, ei kukaan heittäisi kaljapulloja rantakiviin eikä päästäisi öljyä laivasta mereen, ei olisi kelluvia jätelauttoja, eikä olisi koskaan tehty merenalaisia ydinkokeita, eikä kenenkään mieleen tulisi kuljettaa eläimiä tuntikausia ahtaissa autoissa teuraiksi.
Helsingin Sanomien pakinoitsija Origo alias Jouni Lompolo aikanaan kirjoitti, että "joskus lähimmäisiä katsellessa tulee mieleen, että Jumalan täytyi olla ihmistä luodessaan krapulassa".
Ehkäpä siinä se sitten unohtui: ei tullut luotua kykyä tuntea toisen ihmisen kärsimys.