Kolme naista ohjattiin pieneen, hämyiseen huoneeseen. Tehtävä: selvitä mitä on tapahtunut kadonneelle Prima Ballerina Natalia Fonteylle. Aikaa: kuusikymmentä minuuttia. Ainoa ohje: tutki huone mahdollisimman tarkasti.
Tässä vaiheessa mieleeni syöksyi jännityksen aiheuttamia, lähes pakokauhunomaisia ajatuksia. Voisiko pelin ohjaaja sittenkin jäädä huoneeseen meidän turvaksi ja tueksi? Turha toivo. Joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. Ovi meni lukkoon ja kello alkoi tikittää.
Myönnän, että olin luullut pakohuonepelien olevan nörttien juttu. Erilaiset huonemysteerit ovat räjähdysmäisesti kasvattaneet suosiotaan, ja moni ystävänikin on hehkuttanut niiden puolesta.
Mutta mitä minulla olisi siellä tekemisissä? Kuvittelenhan olevani melkoinen kultturelli älykkö. Onneksi uteliaisuuteni sai minut astumaan Locked Raahen pakohuoneeseen, sillä tunnin aikana opin itsestäni ihan uusia puolia.
Pakohuonepeleissä on suljettu huone, johon on kätketty mysteeri. Pelaajilla on tunti aikaa selvittää arvoitus, jonka selvittämiseksi huoneeseen on ripoteltu erilaisia johtolankoja. Jos pelaajat joutuvat umpikujaan, pelin ohjaaja auttaa antamalla vihjeitä.
Aloimme siis vimmatusti tutkia huonetta. Käänsimme jokaisen tavaran ja kurkistelimme huonekalujen alle. Lukkoja oli paljon ja niiden avaamiseksi piti ratkaista erilaisia pulmia. Kello tikitti hurjasti eteenpäin emmekä olleet päässeet alkutilanteesta mihinkään.
Turhautti. Mietin jo, että olenko liian tyhmä tällaiseen peliin? Luovutanko? Oveen koputettiin ja oven alta sujahti vihje.
Selvitimme ensimmäisen johtolangan ja kylläpä se tuntui hyvältä. Olimme jälleen mukana pelissä! Tunsin kuinka omat harmaat aivosoluni työskentelivät täysillä kuin olisin mikäkin Hercule Poirot. Pulma pulmalta etenimme kohti ratkaisua. Oma ylpeytemme karisi matkan varrella ja lopulta pyysimme vihjeitä ohjaajalta itse.
Taitavasti rakennettu juoni huipentui kohti loppuratkaisua. Kellossa oli kymmenen minuuttia jäljellä. Jännitys ja innostus kohosi. Tiesimme olevamme lähellä läpimurtoa. Saimme yhden suurista lukoista auki ja oli enää viimeinen pähkinä purtavana.
Sitten se tapahtui. Yhtäkkiä tiesimme, mitä ballerina Natalia Fonteylle oli tapahtunut. Tunne oli sanoinkuvaamaton. Nostin kädet ilmaan ja hihkaisin helpottavan tuuletuksen kuin hiihdon maailmanmestari konsanaan. Katsoin pelikavereitani. Kaikkien kasvoilla paistoi helpotus ja mielihyvä. Olimme väsyneitä, mutta onnellisia.
Arvoitusten ja kompien ystävälle Locked Raahe on loistava tilaisuus haastaa itseään. Tehtävään keskittyessä kaikki arjen murheet unohtuvat. Huone on myös oiva paikka testata ryhmän yhteistyökykyä. Kun on kerran pakohuonepelin jännityksen kokenut, sitä haluaa taatusti lisää.