Essi Kummu kertoo läheltä

Essi Kummulle on tärkeää kuvata, miltä tapahtumat tuntuvat. Sisäinen totuudellisuus on ulkoista totuudellisuutta tärkeämpi.

Takakannesta sen näkee. Essi Kummun teos Hyvästi pojat on romaani. Tämä on tärkeää ja hyödyllistä pitää mielessä kirjaa lukiessa.

–Minua kiinnostaa narraatio ja kertojan funktio.

Aloittaessaan kirjoittamisen Kummu huomasi, että nyt hänellä on käsissään kertoja, jonka kanssa voi tehdä erilaisia asioita.

Romaani on autofiktiota, eli se kertoo enemmän tai vähemmän Kummulle tapahtuneista asioista. Taustatarina on kustantajan markkinoinnin kannalta hieno: kirjailija rakastuu naimisissa olevaan naiseen ja aloittaa suhteen.

Omaelämäkerrallisuus tarjoaa Kummulle keinon leikkiä ja kokeilla kielellä. Tämä voi kuulostaa monimutkaiselta ja teoreettiselta, mutta se ei ole sitä.

Aivan romaanin alussa Kummu ojentaa lukijalle kätensä ja opastaa tulevaan. Opastus menee näin: "Tämä kirja ei ole tunnustus eikä autenttinen kuvaus elämästäni, vaan pikemminkin rituaali, sanateko ja initaatio, jolla on yksi ja ainoa tarkoitus."

Ensiarvioissa kirjan seksikohtaukset ovat saaneet huomiota. Lukutavat ovat olleet yksinkertaistavia. Kummu sanoo haluavansa kirjoittaa aistillista tekstiä. Esikuvinaan hän mainitsee Eeva Kilven ja ranskalaisen Marguerite Duras'n.

Hyvästi pojissa ollaan usein alasti ja avoinna. Alastomuus on välillä hyvin konkreettista, sillä teoksessa harjoitellaan tanssiteosta, jossa kaikki esiintyjät ovat alasti. Kun muut ovat vaatteitta täysin luontevasti, päähenkilö istuu salin reunalla pukeissa.

Alastomuus ja itsensä alttiiksi paneminen ovat kirjan tärkeitä teemoja. Vaivautuneisuuden kuvaus on lämpimän ja ymmärtävän humoristista.

Kummu kirjoittaa romaanissaan paljon äidin ja tyttären väleistä. Hedelmällistä ei ole pohtia, onko tapahtumilla vastineensa todellisuudessa. Kummua kiinnostaa ulkoisen totuudellisuuden sijaan sisäinen totuudellisuus.

Kummua huvittaa ajatus, että romaania luettaisiin dokumentaarisena. Kirjassa kertoja pakenee teini-ikäisen kanssa käydyn riidan jälkeen kellariin kananverkkokoppiin ja viettää siellä yön.

–Minulle on hirveän tärkeää kuvata, miltä ne tapahtumat tuntuvat. Mikä on vanhemman voima? Mikä on äidin ja tyttären valtasuhde? Mitä tyttären ja äidin välillä voi tapahtua?

Kummu julkaisi esikoisteoksensa Mania vuonna 2006. Toinen romaani Karhun kuolema ilmestyi 2010. Siinä tärkeää oli kerronnan laulullisuus.

Kuluneiden vuosien aikana hän on välillä ajatellut lopettavansa kirjoittamisen kokonaan. Nyt hänen on hyvä olla kielessä.

–Koen olevani niin lähellä kielessä. Minulla on niin hyvä olla, että voisin antaa sen pois.

Alun perin teosta nimeltä Hyvästi pojat ei pitänyt olla ollenkaan. Kummu kirjoitti jotain aivan muuta, joka ei vain ottanut sujuakseen.

Hyvästi pojat herätti välillä epäilyksen siitä, voiko tällaista kirjoittaa. Nyt kirjan julkaisun jälkeen epäilys ei tunnu enää suurelta asialta.

Kesken olevista projekteista Kummu ei halua puhua mitään. Eliaksesta kertovien lastenkirjojen kolmas osa on edennyt jo niin pitkälle, että sen julkaisuajankohta on päätetty.

Kummu luottaa intuitioon. Kun hän aloitti Elias-kirjojen tekemisen, hän tiesi, että niitä tulee olemaan kolme. Sitä ei mainostettu missään, mutta asia oli Kummulle itselleen kaiken aikaa päivänselvä.