Varoitus! Ensimmäiseksi seuraa kauhea juonipaljastus! Suomi ei voita tänä vuonna Euroviisuja.
Tosin tietääkseen tämän ei tarvitse muuta kuin olla korvat päässä.
Vedonlyöjilläkin ilmeisesti on korvat: jos Suomi voittaa Euroviisut, muuttuu vetoa lyöty kymppi 430 euroksi. Niin huonosti meillä on asiat. Meihin ei uskota – taaskaan.
Mitenkähän meille taas kävi näin? Piti olla huippuluokan artisti ja huipputuotettu biisi, mutta kylläpä ne televisiosta kuullut kiekaisut kyllästyttävät jo, ennen kuin viisut ovat alkaneetkaan.
Kirjoitan tätä maanantaina suru sydämessä, ja Saara esiintyy tiistai-iltana miljoonille ihmisille. Kukapa suomalainen ei haluaisi, että Suomi olisi paras viisumaa koko maailmassa? Ja että suomalainen laulaja hakkaisi kaikkien muiden maiden laulajat noin vain? En tiedä, miksi se on tärkeää, mutta nähtävästi se on tärkeää.
Kaiken muoviin käärityn materialismin keskellä ihminen uskoo yhä johonkin aitoon ja tavoittelee sitä. Ihminen saattaa käyttää tunteja, päiviä ja viikkoja musiikkilistoja kelaten löytääkseen sen laulun, joka tuo hänelle rauhan ja hyvän olon tai helpottaa oloa.
Sellofaanilaulaja prikulleen suunnitelluin koreografioin saattaa viihdyttää kerran tai kaksi, mutta loppujen lopuksi me etsimme sitä, mikä sykähdyttää meitä ja tuo meille jotain uutta ja saa tajuamaan jotain, mitä emme ennen ole tajunneet.
Saara Aallon Monsters ei tarjoa mitään sellaista.
Katsoin enemmän tai vähemmän suorana kaikki jaksot, joissa Saara Aalto esiintyi brittien X Factorissa, ja siellä Saara oli tosiaan jotain. Hän oli kiehtova, lauloi fantastisesti, lauloi sydämiin.
Tosin salaliittohaistaja minussa sai epäilemään, että tämä suomalainen ammattilaulaja ujutettiin kisaan käsikirjoituksen keinoin. Olihan siinä sellaisia outoja piirteitä, kuten kummallisen laulun ujeltaminen ratkaisevalla hetkellä ja kilpailuun takaisin kutsuminen. Ne ovat niitä tapoja, joilla voi alleviivata jotakin kilpailijaa, jos yleisö ei muuten älyä, millainen helmi on esillä.
Ja miten hän lauloi Chandelieren korkealla jalustalla, ja sai kaikki haltioihinsa! Katson sen tuon tuosta YouTubesta vieläkin ja pirautan pienen kyyneleen. Miksi mitään sellaista ei keksitty tällä kertaa? Jotain yksinkertaista, tyylikästä, sydämeen käyvää? Jotain ei niin ketkuttelevaa?
Saara Aalto kykenee parempaan. Lupaan pysyä fanina, vaikkeivät viisut menekään putkeen!
Tsemppiä, jospa tulee kohdalle parempia biisejä!
Ja suomalaisille: koetetaan vaan kestää. Ei haittaa paremmille hävitä.
