Matkalla uimarannalle huomio kiinnittyy eriskummalliseen hedelmään, joka pömpöttää kuin kiusaa tehden katuvarren puutarha-aidan ylitse. Hedelmä muistuttaa sekä omenaa että sipulia.
Seuraavana aamuna samoja kummajaisia on tuoremehumyyjän toripöydällä. Hän kutsuu hedelmiä Karthagon omenoiksi.
Mehu on voimakkaanpunaista. Tanniininen maku irvistyttää aluksi, mutta houkuttelee ottamaan lisää. Torimyyjää naurattaa. "Elämän eliksiiriä", kehuu hän.
Granaattiomenaa ei tarvitse enää ihmetellä. Hedelmät ovat ottaneet paikkansa markettien hedelmätiskeiltä aikoja sitten. Karthagon omenoista ei puhu enää kukaan.
Paras sesonki on juuri nyt, keskellä kaamosta.
Kypsän hedelmän tunnistaa kiiltävästä kuoresta. Raakaa granaattiomenaa ei söisi varmaan karhukaan. Hedelmä kuitenkin kypsyy huoneenlämmössä parissa päivässä. Ylikypsäksi ei kannata päästää: jos siemeniin alkaa tulla ruskeaa väriä, hedelmää ei kannata enää syödä.
Kun leikkaa granaattiomenaa auki ensimmäistä kertaa, yllättyy. Hedelmähän on täynnä siemeniä. Missä se hedelmäliha on?
Ei ole hedelmälihaa, sillä granaattiomenan parasta antia ovat siemenet, joita ympäröi kauniinpunainen, läpikuultava hyytelö. Ei muuta kuin suuhun vaan, sillä siemenet ovat hauraan rapeita ja niitä pureskelee ilokseen.
Granaattiomenan uskotaan olevan kotoisin Kaksoisvirranmaasta, nykyisen Iranin ja Irakin alueelta. Tärkeästä kasvista on kyse, sillä hedelmä mainitaan Raamatussa ja se löytyy tyyliteltynä Iranin lipusta.
Juutalaisessa perinteessä granaattiomenan sanotaan kuvaavan vanhurskautta ja hedelmää syödäänkin juutalaisen uuden vuoden aikana. Uskotaan jopa, että paratiisin kielletty hedelmä oli juuri granaattiomena.
Aikoinaan granaattiomena oli hedelmällisyyden symboli. Nykyisin sen terveysvaikutuksista on runsaasti tieteellistä näyttöä.
Granaattiomenassa on runsaasti antioksidantteja, joilla on tunnetusti vaikutusta ikääntymiseen liittyviin muutoksiin kehossa. Siemenissä on monia erilaisia fenolisia yhdisteitä sekä runsaasti hivenaineita, C-vitamiinia sekä hyödyllisiä rasvahappoja.
Granaattiomenan mehua on kautta aikojen käytetty sydäntä vahvistamaan. Nykyisin on tieteellistä näyttöä siitä, että mehu edistää treenirasituksesta palautumista.
Granaattiomenalla on pitkä historia Aasian kansanlääkinnässä. Siemenet sisältävät mietoja estrogeenisesti vaikuttavia aineita ja siksi sitä on suositeltu vaihdevuosi-ikäisille naisille. Sitä on käytetty myös monien rappeumasairauksien tukihoidoissa.
Graanaattiomena tekee hyvää vatsalle. Sitä on käytetty suoliston loisien häätöön sekä tulehduksellisten suolistosairauksien hoitoihin.
Hedelmän väitetään myös suojaavan munuaisia ja maksaa yhdisteiltä, jotka ovat haitallisia elimistölle.
Tutkimusten mukaan granaattiomena alentaa veren LDL-kolesterolipitoisuuksia, vähentää verisuonten seinämiin muodostunutta plakkia ja tukee typpioksidin vaikutuksia verenkierrossa.
Väitetään jopa, että granaattiomenan siementen sisältämät rasvahapot edistävät rasvan palamista ja kasvattavat lihasmassaa.
Granaattiomena on saanut nimensä jalokivestä, punaisesta granaatista, joka on erittäin suosittu ja arvostettu korukivi.
Granaattiomenan syöminen on sottaista puuhaa, sillä mehu roiskuu herkästi. Hedelmää kannattaa rullata lujalla kädellä pöytää vasten ennen halkaisemista, jotta siemenet irtoavat helpommin. Hedelmän pintaa voi myös koputella puukauhalla tai veitsen kahvalla ennen avaamista.
Siemenet itävät herkästi. Laita kylvömultaan, peitä ruukku ja laita valoisaan, lämpimään paikkaan. Multa ei saa kuivahtaa.