Pattijoen Aarretien varrella olevan talon pihaportille vaapottaa vastaan ensimmäinen tapaus. Parikuinen merihanhenpoikanen ei ole mikään muotovalio. Lättäjaloista tulee mieleen Aku-Ankka, ja hapsottava höyhenpuku on vielä kovasti keskeneräinen.
Toinen, kolmas ja neljäs poikanen ovat kuin samasta muotista. Huomattuaan tulijan vaarattomaksi ne jatkavat ateriointiaan pihanurmikolla.
–Ei ole tarvinnut tänä kesänä ruohonleikkuria, Henri Ukonaho naureskelee.
Hanhenpoikasista tuli Ukonahon hoidokkeja touko-kesäkuun vaihteessa.
–Piehingissä asuva Silvolan Mikko otti yhteyttä, kun heidän pihaansa oli tullut emostaan eksyneitä untuvikkoja.
Pienet pallerot olivat aluksi isotöisiä hoidettavia. Ne eivät halunneet jäädä hetkeksikään yksin.
–Alkoi hirveä huuto, jos ne kadottivat ihmisen näköpiiristään. Untuvikkojen pentuhäkkiä pidettiin aluksi olohuoneessa ja kylpyhuoneen lattialla. Siellä sitä sitten istuttiin häkin ympärillä vuoronperään koko perhe.
Silloin kun pikkuinen hanhi ei nuku taikka itke hoitajansa perään, se syö. Ja kakkaa.
–Untuvikko on aivan kuin pikkuvauva. Syöminen on sen elämäntehtävä, Katja Ukonaho vahvistaa.
–Mieluisinta herkkua ovat voikukanlehdet. Keräsimme niitä ojanvarsilta lasten kanssa sankokaupalla kesän alussa, kun omalla pihalla ei vielä kasvanut juuri mikään.
Untuvikoista tuli nopeasti koko perheen lemmikkejä. Patrik 5 vuotta, Ronja 6 vuotta ja Saana 8 vuotta, ovat osallistuneet hanhipoikueen hoitoon joka päivä.
Jopa perheen saksanpaimenkoirat Max ja Lissu pitävät huolta pienistä lättäjaloista miltei kuin omista pennuistaan.
Mutta lähipäivinä on edessä eron hetki. Hanhenpoikaset vapautetaan takaisin luontoon.
–Vapauttaminen on ollut koko hoitoajan lähtökohta. Tarkoitus on viedä poikaset Pattijokisuulle, jossa on muitakin merihanhia. Kaikella todennäköisyydellä hanhet ottavat poikaset "perheenjäseniksi", sillä vieraiden poikasten adoptointi on sorsalinnuille täysin luonnollista toimintaa.
Vapauttamisen hetki alkaa olla sopiva siinäkin mielessä, että poikaset ovat varttuneet riittävän suurikokoiksi. Kahden ja puolen kilon jötikkää ei esimerkiksi ruskosuohaukka pysty enää nappaamaan, Henri Ukonaho perustelee.
Hanhenpoikasten lisäksi Aarretien pihapiirissä on hoidettu kevään ja alkukesän aikana monenlaisia siivekkäitä.
–Jääkuikasta se alkoi. Sitten tuli varpuspöllö ja sen jälkeen helmipöllö.
–Helmipöllö sai nimen Elmeri ja sekin selviytyi. Samoin Viiru, joka oli kanahaukka. Sekin on jo vapautettu, Ronja täydentää.
Olkijoen uimarannalta löytyneen sinisuohaukkanaaraan kohtalo oli karumpi.
–Se oli löytöhetkellä jo liian huonossa kunnossa eikä jaksanut enää elää. Samoin kävi Hannu-huuhkajalle, joka eli vain päivän. Petolinnuilla, kuten lähes kaikilla muillakin lajeilla, on ollut tällä pesimäkaudella suuria vaikeuksia, koska ravintoa ei ole ollut riittävästi, Henri Ukonaho kertoo.
Aarretien lintuhoitolan perustaja Henri Ukonaho kuuluu Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellisen yhdistyksen hoitorinkiin, joka auttaa loukkaantuneita luonnonvaraisia lintuja.
Hoitorinkiin kuuluu tusinan verran vapaaehtoisia lintuharrastajia. Hoitoon liittyvissä kuluissa hoitorinkiläisiä voi auttaa kympillä tai parilla tilille FI84 4600 2020 2090 88.