Koronaepidemia on katkaissut lasten ja nuorten harrastustoiminnan ensin keväällä ja uudelleen loppuvuodesta. Pahimmillaan siitä koituu pitkäaikaisia seurauksia. Liikunnan väheneminen näkyy jo lasten kestävyyskunnossa. Vähemmän tärkeitä eivät ole ei-liikunnalliset harrastuksetkaan, joissa lapsi saa kartuttaa taitojaan, kokea onnistumista ja iloa sekä luoda kaverisuhteita. Harrastukset ehkäisevät syrjäytymistä ja lisäävät hyvinvointia.
Harrastaminen ei saisi jäädä rahasta kiinni. Ikävä kyllä, osa lapsista joutuu hylkäämään unelman harrastuksesta esimerkiksi liian kalliin hinnan takia. Maksuttomia, matalan kynnyksen harrastuksia tarvitaan aina.
