Hen­ki­sel­lä vä­ki­val­lal­la on mo­nen­lai­sia muotoja

Päivi Kiiskilä ja Riitta Sipola kertoivat henkisestä väkivallasta Raaheopiston järjestämässä keskustelutilaisuudessa torstai-iltana Kreivinajassa.

Kuva: Raili Viirret

Rikosuhripäivystyksen toiminnanjohtaja Päivi Kiiskilän mukaan henkistä väkivaltaa vähätellään helposti. Sitä saatetaan sanoa esimerkiksi koulukiusaamiseksi. Kyse on kuitenkin varsin yleisestä väkivallasta, joka täyttää usein myös rikoksen tuntomerkit.

– Riidalla ja väkivallalla on ero. Riita muuttuu väkivallaksi, kun toinen ei uskalla ilmaista mielipiteitään seurausten pelossa, Kiiskilä korostaa.

– Pitää myös muistaa, että väkivalta raaistuu ajan kuluessa, jos siihen ei puututa. Ensimmäistä lyöntiä edeltää aina henkinen väkivalta, hän huomauttaa.

Raahen Seudun Omaishoitajat ja läheiset ry:n vastaava Riitta Sipola sanoo, että yllättävän paljon henkistä väkivaltaa ja muuta vallankäyttöä on kohdistuu myös ikäihmisiin. Siihen syyllistyvät niin omaishoitajat kuin omaishoidettavatkin, lapset, lastenlapset ja myös hoitajat. Päättyneessä parisuhteessa väkivalta saattaa jatkua vainoamisena ja häirintänä.

– Ilmiöön on hankala puuttua, jos sitä ei tuoda ilmi.

– Tyypillistä on, että uhri syyllistyy, uhrautuu ja tuntee häpeää. On paljon ihmisiä, jotka eivät rohkene puhua kokemuksistaan kenelläkään, Kiiskilä sanoo.

Pitkään jatkunut henkinen väkivalta altistaa fyysisille ja psyykkisille sairauksille. Kiiskilän mukaan usein uhrin itsetunto murenee niin, että häntä on helppo pitää kontrollissa ja hallittavissa.

Väkivalta on aina vääristynyttä vallankäyttöä. Se voi olla hyvin monimuotoista fyysistä, tai henkistä, taloudellista, seksuaalista, uskonnollista, sosiaalista, kemiallista tai digitaalista väkivaltaa. Se voi olla esimerkiksi häirintää, vainoamista, kontrollointia, eristämistä tai häpäisyä. Se voi olla myös mitätöintiä, mustasukkaisuutta, kiristämistä, valehtelua, haukkumista, ja vaikka itsemurhalla uhkailua.

Vanhukset joutuvat usein taloudellisen väkivallan kohteeksi. Esimerkiksi aikuiset lapset tai lastenlapset käyvät hakemassa rahaa eläkepäivinä. Parisuhteessakin rahavaroja piilotellaan toiselta tai saatetaan tuhlata toisenkin varat.

Kemiallinen väkivalta on sellaista, että toiselta evätään hänen tarvitsemaansa lääkkeitä tai sitten lääkitään liikaa. Myös lapsia saatetaan huumata tai juottaa.

Ahdistaviin tilanteisiin on tarjolla apua ja neuvoja monesta paikasta. Rikun ja Omais-Oivan lisäksi auttavat muun muassa Ensi- ja turvakoti, poliisi, Kirkon palveleva puheluin, Naisten linja, Suvanto-linja, Mannerheimin lastenliiton palvelevat puhelimet, terveyskeskus, seurakunnat, koulukuraattorit ja koulupsykologit jne.

Kiiskilä ja Sipola korostavat jokaisen ihmisen ihmisarvoa ja perusoikeuksia turvalliseen elämään.

Jotta tilanteesta pääsee ulos, pitää väärinkäytökset kirjata ylös tarkasti, säilyttää tekstiviestit ja kirjeet ja muut todisteet. Lähetysmäiskielto antaa turvaa. Sitä voi hakea, jos tilanne on uhkaava ja pelottava.

Kiiskilä painottaa, että uhrilla on velvollisuuksia myös itseään kohtaan. Myös läheisten ja muiden todistajien on puututtava tilanteeseen ja tarjottava apua. Se saattaa vaatia rohkeutta ja olla pelottavaakin.

– Ihmisen tärkein velvollisuus on ottaa vastuu elämästään, hän sanoo.

– Ensimmäinen askel on, että uhri tunnistaa tilanteensa. Koskaan ei ole liian myöhäistä hakea apua.