Vihannin 4H-kerhon viikon mittaisen heppakerhon viimeisenä päivänä on tunnelma hyväntuulinen ja hieman haikea. Tiedossa on enää monenlaista kisailua niin keppihevosten kuin oikeiden eläintenkin kanssa.
Viikon aikana ovat lapset ehtineet ohjaajiensa Ella ja Vilma Lumijärven sekä 4H-toimenjohtajan Elina Laitisen johdolla tehdä vaikka ja mitä: hoitamaan hevosia, tekemään talutusharjoituksia, käymään kärryajelulla ja tekemään omia keppareitaan. Ja tietysti ratsastamaan.
–Ratsastaminen on kivointa! Kivaa on myös, kun otetaan hevoset riimulla kiinni, hymyilee Milla-Riina Vähä, joka haaveilee tulevaisuudessa esteratsastajan ammatista.
Lapset ovat kaikki yhtä mieltä siitä, että ratsastaminen on kerhon ylivoimainen kohokohta. Lisäksi jokaiselle osallistujalle jaetut omat hoitohevoset ovat lapsille tärkeitä - selkeitä suosikkihevosia.
Leiriä innokkaille pienille heppatytöille pitävät siskokset ovat itse harrastaneet hevosia jo pidemmän aikaa. Vanhempi sisko, Ella Lumijärvi, kouluttaa muutamaa perheen pihatossa majailevaa hevosta omien hevostensa lisäksi.
–Leirillä on ratsastettu lännenvarusteilla, sillä syvän satulan ja siinä olevan nupin ansiosta on helpompi ratsastaa, kertoo Ella Lumijärvi.
Lännenratsastus on leirin ohjaajalle olennainen osa hevosharrastusta. Siinä keskeisessä asemassa on hevosen maastakäsittely ja hyvän hevossuhteen luominen.
–Lännenratsastus on turvallisempaa, pystyn ratsastamaan Solella täysin ilman varusteilla, suhde hevoseen on niin paljon parempi, selvittää Ella Lumijärvi.
Siskosten äiti Liisa Lumijärvi kertoo hevosharrastuksen olevan lähinnä tyttäriensä kiinnostuksen kohde, vaikka perheen isää lukuun ottamatta ovat kaikki ainakin käyneet satulassa.
Harrastus on vienyt ainakin Ella Lumijärven niin mennessään, että maatalousyrittäjän tutkinnon suorittanut nuori nainen aikoo tulevaisuudessa tehdä töitä hevosten parissa.
Perjantaipäivä kuluu heppakerhossa kisailujen merkeissä. Ensin testataan upouusien keppihevosten kisakunto, sen jälkeen kilpailutunnelmiin otetaan mukaan oikeat hevoset.
–Voitto ei ainakaan ole tärkeintä. Meille kerrottiin, että jokainen saa palkinnon, kertoo Milla-Riina Vähä.
Kisailutohinaan kuuluu lisäksi viesti ja ohjaajien välillä käytävä hevostaitomittelö. Niin kuin viimeiseen päiväänkin, on viikkoon mahtunut toimintaan. Siinä sivussa on hevoskärpänen päässyt puremaan yhtä jos toistakin.
Leiriläiset eivät malttaisi ollenkaan päättää hevosteluviikkoa ja seitsemänvuotiaan Saaga Tasannon onkin kuultu toivovan, että leiri olisi vähintään kuukauden mittainen.