Kesäisenä heinäkuun aamuna Arkkukarin siirtolapuutarha on kaunis ja hiljainen. Vaimeat kasitien äänet peittyvät mettisten pörinään ruusupuskissa ja pääskysten suhahteluun räystäiden alta. Muutamassa pihassa portti on auki, pensaan takaa nousee käsi tervehdykseksi.
– Täällä saa olla aivan omassa rauhassaan, jos niin haluaa, vakuuttavat Kalle ja Aija Tarujärvi.
Tarujärvet ovat viihtyneet palstallaan jo 23 kesää. Mökkikausi alkaa heti huhti-toukokuussa, ja päättyy vasta lokakuun paikkeilla. Jokaisen vuotena on toteutettu jokin isompi projekti. Viime kesänä varasto- ja huussirakennus, tänä kesänä tuvan lattian hionta ja maalaus.
– Aina haaveilemme, että tulisi sellainen kesä, ettei tarvitsisi tehdä mitään. Mutta sitten ei osaa olla tekemättäkään, Tarujärvet nauravat.
Siirtolapuutarhat perustettiin alunperin kaupunkilaisille, jotka saivat palstoillaan nauttia ulkoilmaelämästä, sekä kasvattaa itse vihanneksensa ja kasviksensa. Suomeen siirtolapuutarhoja ryhdyttiin rakentamaan 1900-luvun alussa. Sittemmin hyötypuutarhat ovat väistyneet kukkaloiston tieltä, mutta ajatus luonnonläheisestä paikasta lyhyen matkan päässä kaupungista on säilynyt. Kalle ja Aija Tarujärvikin kiittelevät siirtolapuutarhansa sijaintia, Arkkukariin autoton pariskunta polkaisee kotoaan Ollinsaaresta helposti pyörillä.
– Kaupassa pitää välillä käydä ja lapsenlapsia hoitamassa, muuten olemme koko kesän täällä, Aija Tarujärvi kertoo.
Arkkukarin siirtolapuutarhoista väki on vanhentunut ja osa mökeistä odottaa uusia asukkaita. Rakentamattomia tonttejakin löytyy, niin kaiken keskeltä kuin vähän syrjempääkin. Innostus palstoja kohtaan on pientä, mikä on erikoista, sillä muualla Suomessa siirtolapuutarhapalstoista taistellaan tulisesti.
Myös Tarujärvet ihmettelevät nuorempien vähäistä kiinnostusta, onhan Arkkukarin siirtolapuutarhojen sijainti mainio, ympäristö vehreä, uimaranta lähellä ja palstat muuhun Suomeen verrattuna isoja. Tarujärvet pitävät mökkinaapureiden läheisyyttä pelkästään plussana.
– Minä en itse ainakaan viihtyisi missään korvessa. Syyspimeällä on turvallista, kun naapurin mökistä kajastavat valot. Naapurit katsovat myös toistensa perään. Jos talvella pressu lentää grillin päältä, niin pian siitä joku soittelee, Aija Tarujärvi sanoo.
Yhteisten alueiden hoidosta ja ruohonleikkuusta vastaa pääasiassa kesätalkkari. Keväällä ja syksyllä pidetyissä talkoissa haravoidaan ja siivotaan porukalla, sekä avataan portit vieraille Avoimien Ovien -tapahtumassa. Muuten siirtolapuutarhoissa ei tarhureita yhteisillä askareilla raskauteta. Yhteisöllisyyttä Arkkukarin palstoilta kyllä löytyy, jos niin toivoo.
– Siirtolapuutarhasta voi löytää elinikäisiä ystäviä. Mekin löysimme parhaat kaverimme täältä, teemme yhdessä jopa ulkomaanmatkoja, Tarujärvet hymyilevät.
Arkkukarin siirtolapuutarhoihin pääsee tutustumaan Avoimien Ovien -tapahtumassa lauantaina, 7. heinäkuuta kello 12 - 17.
