Pieniä hevostyttöjä- ja poikia vilistää Ruukin maaseutuoppilaitoksen hevostalleilla ohi keppihevoset kädessä ja kisaruusukkeet rinnassa.
Lisää kepparikisailijoita ilmoittautuu mukaan Saana Rahkon ja Taru Korpikosken infopisteellä.
Tytöt itse ovat hevoshoitajalinjan 3. vuoden opiskelijoita.
– Hevoset on monipuolisia eläimiä, tytöt pohtivat syitä hevosharrastuksen suosioon.
Ratsastuksen ja harjaamisen lisäksi oppilaitoksen järjestämässä tapahtumissa lapset pääsivät ainakin koristelemaan hevosenkenkiä, askartelemaan omia keppihevosia ja kisailemaan keppareilla.
Hevoshäppeningin tarkoituksena on paitsi opettaa opiskelijoita järjestämään vastaavanlaisia tilaisuuksia, myös tuoda mukavaa yhteistä puuhaa kylän tapahtumatarjontaan.
Hevosharrastus mielletään nykyään usein pienten tyttöjen lajiksi, ja tapahtumapäivän tehtävärastit olikin suunnattu nimenomaan lapsille ja lapsiperheille. Mielikuva talleilla puoliksi asuvista heppatytöistä ei kuitenkaan vastaa tämän päivän vakioharrastajaa.
– Hevosharrastus on vahvasti suhdanneherkkä ala, nykyään ei sitouduta enää yhteen lajiin, pohtii hevostalouden lehtori Riikka Pajuvesa-Korkala.
Hevosharrastukselle on kuitenkin noussut uusi, vahvaa suosiota nauttiva alalaji, keppihevoset.
Omatekoisia keppihevosia rakennellaan pieteetillä verrattain edullisesti, ainakin oikean hevosen kustannuksiin nähden.
– Ei tarvita kuin vanha sukka ja äidin tai mummon laatikosta pari nappia. Toivottavasti kepparit ovat sitten tie hevosharrastukseen, Pajuvesa-Korkala sanoo.
Kepparipajalla vanhojen sukkien kimpussa ovat Hilla Salonsaari ja Sanni Ala-aho.
Molemmat tytöt ovat innokkaita keppihevosharrastajia, Sannilla tekeillä on kahdeksas oma keppihevonen, Hillallakin jo neljäs.
– Mulla on niille oma talli leikkimökissä, Sanni kertoo.
Tyttöjen mukaan keppihevosia tulee harrastettua lähinnä kesäisin, nurmikolla juosten ja esteiden yli hyppien.
Oman mausteensa lajiin tuo harrastuksen jakaminen kavereiden kanssa, esimerkiksi instagram-kuvien välityksellä.
Keppihevosharrastus ei tyttöjen mielestä ole vaativa laji, taitoa täytyy löytyä lähinnä korvien, silmien ja harjan ompeluun.
Tarvitaanko mitään muuta?
– Mielikuvitusta, Hilla lisää.
Varttuneemman väen joukossa oikeat ratsut päihittävät kuitenkin vielä keppikaverinsa, sitä kertoo ainakin hevosalan opiskelun vuosittain kasvava suosio.
Oman vahvan opsikelijajoukkonsa muodostavat aikuisopiskelijat, joille hevosala on kummitellut lapsuudesta lähtein saavuttamattomana unelmana.
– He saattavat sanoa että että vanhemmat aikoinaan pakottivat yliopistoon lukemaan filosofian maisteriksi, mutta nyt kun olen neljäkymmentä, voin tulla opiskelemaan hevosten hoitajaksi, Riikka Pajuvesa-Korkala nauraa.
