Lapsena Tuukka Selkäinaho sai ensikosketuksen hevosiin naapurin ravihevostallilla, mutta hevoset eivät kauaa kiinnostaneet. Yhdeksän vuotta sitten Selkäinaho tutustui avovaimoonsa Johanna Marjamäkeen, joka oli heppatyttö henkeen ja vereen.
Nyt kotipihassa on talli ja omia hevosia pariskunnalla on kaksi ja puoli. Tallissa on hoidossa myös vieraiden hevosia.
–Emme edes vielä seurustelleet, kun ostimme yhteisen hevosen, Marjamäki kertoo.
Marjamäki opiskelee ratsastuksenohjaajaksi ja kilpailee ratsastuksessa, mutta on myös kiinnostunut ravihevosista. Selkäinahoa ei ratsastus kiinnosta.
–Olen kokeillut ratsastusta, mutta ei se sovi miehelle. Minua ei pätkääkään kiinnosta kiertää kentällä rinkiä, mutta voisin mennä ratsastamaan yöksi metsään, Selkäinaho hymyilee.
Hevosten kautta Selkäinaho tutustui myös uudelleen yläasteajan ystäväänsä Mikko Länsikallioon, jonka avovaimo harrastaa ravihevosia.
–Olemme molemmat hevosnaisten uhreja, Länsikallio naurahtaa
Nyt ystävykset ovat yhdessä ostaneet kaksivuotiaan ravitamman. Länsikallio kertoo, että ostopäätös syntyi hetkessä. Tuttu ravitallin pitäjä oli kertonut hevosesta ja hevonen vaihtoi tallia saman tien.
Hevosta hoitavat ja ajavat kuitenkin miesten avovaimot.
–Tallitytöt tekevät työt ja me miehet suunnitellaan suuret linjat, Selkäinaho vitsailee.
Toiveena on saada yhteinen hevonen koelähtöön ja kilpailemaan. Tavoite olisi ajaa koelähtö ensi keväänä Hummastinvaaran raveissa. Muiden kanssa miehet eivät voisi kuvitella ostavansa kimppahevosta. Tiimi on hyvä ja toimii kuin ajatus. Ja mikä tärkeintä, ystävät viihtyvät yhdessä.
–Ravurit ovat sikäli parempia kuin ratsut, että on suurempi mahdollisuus päästä juhlimaan, Selkäinaho pohtii.
Marjamäki toteaa, että raviurheilussa on eri päämäärä, kun siinä on enemmän mahdollisuuksia pärjätä. Mahdollisuus lisää motivaatiota työntekoon.
–Sateella en mene ratsastamaan, mutta ravihevosen harjoituslenkkiä en jätä väliin.
Kumppaniensa kouluttamina Selkäinaho ja Länsikallio ovat oppineet käsittelemään hevosia. Marjamäki sanoo, että miehen tietämättömyys on auttanut myös häntä näkemään asiat eri tavalla.
–Tuukka tuli ihan puskista ja kyseenalaisti monia asioita mitä teemme hevosten kanssa. Se antoi itsellenikin uutta tapaa nähdä asioita. Jouduin miettimään, miksi asiat tehdään niin kuin tehdään.
