Hil­jai­suus ei rakenna his­to­riaa

–Kirjan lukeminen on aina sisätilan kokemus, Kaikille romaneilleni on yhteistä se, että yritän herätellä ihmisiä myötätuntoon ja toistein osaan heittäytymiseen. Vaikka teen televisiossa draamaa, aktivoi romaani aina vielä voimakkaammin ihmisen mielikuvista. Kirjan kautta syntyy voimakkaampi tietämys elämästä, Heidi Köngäs miettii kirjallisuuden merkitystä.

Heidi Könkään tuore romaani Sandra on vahva romaani tavallisen torpparivaimon elämästä Suomen itsenäistymisen vuosina.

Könkään oman mummon elämään perustuvien tapahtumien kirjoittaminen kirjaksi on elänyt muiden töiden rinnalla jo vuodesta 2009. Tänä vuonna se vaati tulla valmiiksi.

Könkään oma mummo kuoli, kun hän oli 7-vuotias. Hänelle on käynyt kuten meille muillekin läheisemme menettäneille käy,

–Kuolema ei häivytä ihmisiä, vaan heistä tulee tarkempia, kirjoittaa Köngäs .

Mummon hyväksyvä katse on seurannut Heidiä läpi elämän ja hänen merkityksensä, mummon rakkaus, on Heidillekin vain kirkastunut vuosien saatossa.

Hän muistuttaa, ettei ole sama, millä silmillä lapsia katsoo. Lapsi vaistoaa kyllä, mitä ihminen ajattelee.

Köngäs kertoo, että hän oli itsekin järkyttynyt saadessaan selville mummonsa historiaa. Hän oli lapsena pitänyt kädestä naista, joka oli pikkutyttönä joutunut huutolaistyöksi ja pikkupiiaksi, erille omasta äidistään ja veljestään.

Mummo varttui naiseksi ja rakastui. Hän avioitui Jannen kanssa, joka sai oman torpan paikan Ruovedeltä. Tuo torppa on edelleenkin pystyssä ja uudet asukkaat kunnostavat sitä.

Sandran lapsuus oli loppunut lyhyeen ja niinpä Pikku-Heidikin sai mummostaan leikkikaverin omiin leikkeihinsä. Mummolta kun leikit olivat jääneet omassa lapsuudessa leikkimättä.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat pääosin Ruoveden torppaan, jossa Sandra asui Jannen ja kasvavan lapsikatraan kanssa. Elämä oli raakaa työtä, ja sisällissodan puhjettua vielä enemmän nälkää ja kurjuutta.

Janne temmataan mukaan sotaan. Sandra seuraa rintamien liikkeitä suoraan torppansa ikkunasta, klasin läpi.

Heidi kertoo tutustuneensa tarkasti rintamien välisiin taisteluihin alueella.

Vanhoista arkistoista hän löysi myös valtavan määrän kulkulupia, joita myönnettiin Ruoveden seudun asukkaille Raaheen matkustamiseen. Raaheen siksi, että iso osa seudun punaisista sotavangeista oli vangittuna vankilaksi muutetulla Raahen porvari- ja kauppakoululla.

Köngäs haluaa muistuttaa siitä, kuinka lähellä historiassa nälänhätä ja absoluuttinen köyhyys ovat. Suomen sisällissota oli raaka molemmin puolin rintamaa.

Hän pohtii, ettei hiljaisuus ja vaikeneminen paranna haavoja, eikä rakenna tulevaisuutta.

Vaikka kirja on rankka, sen tarinat eivät vaali vihaa, enemmänkin ne kuvaavat surua.

–Surulla ei ole loppua, mutta onnella on, se on kuin öinen kastepisara poimulehdellä, jonka aamutuuli kuivattaa pois, pohtii Sandrakin elämäänsä.

Sandra-romaanin kertoja, Klaara, haluaisi surusta kaikkien yhteistä, kun hän käy punaisten ja valkoisten hautamuistomerkeillä

–Muistomerkit olivat joen kahta puolta. Kumpikin puoli täynnä omaa totuuttaan kuin valmiina pitämään kiinni omasta uskostaan, ihan kuin sodassa olisi voittajien ja häviäjien totuus, vaikka vastakkain on aina kaksi häviötä.

Kirjassa mummonsa tarinaa selvittävä Klaara tuo tämän päivän elämää muutoin historialliseen romaaniin.

Kirja on tavallisten naisten tarina. Samalla se on muistutus siitä, että samaa sisällissodan aikaa eletään historiaksi tänäkin päivänä eri puolilla maailmaa. Suomessa naisen asema on kehittynyt huimasti, mutta kaikkialla ei ole samoin.

–Olen hirveän tyytyväinen, että sain kirjoittaa tavallisista naisista, en nyt sanoisi maan hiljaisista, mutta heistä, jotka eivät ole nousseet historiaan.

Vaikka Heidi Köngäs on moniammattilainen, ohjaaja ja käsikirjoittaja, dramaturgi ja kirjailija, hän puhuu kirjan puolesta.

–Kirjan lukeminen on aina sisätilan kokemus, Kaikille romaneilleni on yhteistä se, että yritän herätellä ihmisiä myötätuntoon ja toistein osaan heittäytymiseen.

Vaikka teen televisiossa draamaa, aktivoi romaani vielä voimakkaammin ihmisen mielikuvista. Kirjan kautta syntyy voimakkaampi tietämys elämästä, hän miettii kirjallisuuden merkitystä. Vaikka teen televisiossa draamaa, aktivoi romaani aina vielä voimakkaammin ihmisen mielikuvista. Kirjan kautta syntyy voimakkaampi tietämys elämästä, hän miettii kirjallisuuden merkitystä.