Eletään marjasesongin kiireisintä aikaa. Viime kesän marjat on lähes syöty pakastimesta, joten tyhjää tilaa löytyy, ja kun on useampi pakastin, niin ei mitään hätää. Mansikoita on laitettu kokonaisena, soseena ja viipaleena sekä hilloa on keitetty. Se onkin niin hyvää, että tuskin ehtii kauan kylmiössä vanheta. Minun ei tarvinnut osallistua lainkaan tänä kesänä mansikkasavottaan, joten aika helpon lykkäsi sen puoleen.

Hillassa olen käynyt. Hilloja on pitänyt hakemalla hakea. Ainahan niitä jossain päin on, pitäisi siis lähteä sinne jonnekin. On se kumma, miten ihmeessä sitä jaksaa lähteä työpäivän jälkeen suolle rämpimään. Jos aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta, niin kimpussa on kärpäset ja paarmat.