Hillat kypsyvät nyt vauhdilla.
–Jos sinulla on tiedossa hillapaikka, sinne kannattaa nyt kiiruhtaa, Pirjo Autio Revonlahdelta yllyttää ja korostaa, että kypsyminen on joutuisaa. Jos on onnistunut löytämään hyvän paikan, se kannattaa käydä tarkastamassa päivittäin.
Hilloja löytyy vuosikausien tauon jälkeen jopa avoimilta soilta. Mikä parasta, marjat ovat hyvälaatuisia.
–Esimerkiksi viime kesänä hillan toinen poski oli musta ja seassa oli kaiken maailman lutikoita. Mutta nyt hillat ovat terveitä ja tosimaukkaita.
Viime vuonna Pirjo Autio ehti jo vannoa, ettei lähde enää ikinä rämpimään hillasuolle. Toisin kuitenkin kävi. Kun aviopuoliso Kyösti tuli kotiin herkullisen saaliinsa kanssa, vanha kunnon hillahimo heräsi.
–Se on verenperintöä, sillä äiti ja isä olivat innokkaita marjastajia.
Hillasuolla ei tarvitse liikkua yksin, sillä marjastajia on paljon. Sen sijaan itikoitten ja paarmojen kanssa on pärjännyt ainakin toistaiseksi.
–Johtuneeko siitäkin, että lähdemme aamulla tosi varhain liikkeelle. Paarmathan ovat liikkeellä vasta päiväsaikaan.
Maaston vesitilannetta hillastaja luonnehtii normaalin raskaaksi.
–Riippuu tietysti suosta: toiset ovat sadetilanteesta huolimatta sellaisia hetteikköjä, että parasta pysyä loitolla. Mutta eihän hillasuolla koskaan ole kevyt kulkea. Harvoinpa niitä hilloja on ilman hienvuodatusta päässyt löytämään ja keräämään.
