Museovirasto on helmikuussa lisännyt Raaheen kaksi muinaisjäännöskohdetta. Toinen niistä sijaitsee Pitkässäkarissa Pikiholmankankaalla luontopolun varrella, missä on sijainnut 1600-1700 luvulla kaupungin vanhin laivavarvi sekä pikipolttimo.
Maastosta on nyttemmin todettu todennäköinen pikiruukin paikka. Siellä on ainakin yksi, ilmeisesti kaksi tai jopa kolme, polttimoon liittyvää kuoppaa. Tämän lisäksi alueella on useita kivettyjä kuoppia sekä mahdollisia rakennuksenpohjiksi tulkittavia rakenteita. Tarkastuskäynnillä viime kesänä kävi arkeologi Marika Hyttinen, joka on tutkinut myös Oulun Pikisaaren vastaavia muinaisjäännöksiä.
– Pitkänkarin aluetta ei ole vielä tarkemmin tutkittu. Kaivaustutkimuksen aika on yleensä silloin, jos alueella on tulossa rakentamista tai kaavoitusta. Olisi kyllä mielenkiintoista, jos alueella tehtäisiin kunnolliset kaivaukset, sillä niin varhaista teollisuutta on tutkittu vasta vähän, Raahen museon kokoelma-amanuenssi Miska Eilola kertoo.
Toinen uusi Museoviraston rekisteriin merkitty muinaisjäännöskohde on Maafantissa, mistä on löytynyt kauppiaiden ranta-aittojen perustuksia ja kivijalkoja. Alueella on ollut aittoja viimeistään 1800-luvun puolivälissä.
Sekä Pitkänkarin että Maafantin muinaisjäännökset sijaitsevat alueilla, joilla on meneillään asemakaavoitus. Pitkänkarin löydökset osuvat aivan Kaupunginlahdenrannan asemakaava-alueen aluerajauksen läheisyyteen. Maafantin löytö puolestaan sijoittuu Pikkulahden asemakaavaan.
Kaavoituspäällikkö Anu Syrjäpalo lupaa, että molempien alueiden muinaismuistot säilytetään. Esimerkiksi Maafantin alue on tarkoitus jättää virkistysalueeksi, joka säilytetään pitkälti luonnonmukaisena. Näin ollen muinaisjäännöksetkin säilyvät sellaisenaan.
– Maafantti on kokonaisuudessaankin alue, jossa on monia säilytettäviä arvoja, kuten luontoarvoja. Näiden rajaavien tekijöiden yli ei voida kävellä. Me emme myöskään osoita sinne mitään sellaista toimintaa, mikä vaarantaisi muinaisjäännöksiä, Syrjäpalo sanoo.
Muinais-jäännökset
Kiinteät muinaisjäännökset ovat rauhoitettuja muinaismuistolailla muistoina Suomen aikaisemmasta asutuksesta ja historiasta.
Ilman lain nojalla annettua lupaa on kiinteän muinaisjäännöksen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen, poistaminen ja muu siihen kajoaminen kielletty.
Muinaismuistolain mukaan kiinteitä muinaisjäännöksiä ovat: maa- ja kivikummut, röykkiöt, kivikehät ja muut kiveykset ja kivilatomukset, jotka ovat ihmisten muinoin tekemiä; pakanuuden aikaiset haudat ja kalmistot, myös sellaiset, joista maan pinnalla ei ole merkkejä; kivet ja kalliopinnat, joissa on muinaisilta ajoilta kirjoituksia, kuvia tai muita piirroksia tahi maalauksia, hiomauria tai muita hionnan tahi hakkuun jälkiä taikka uhrikuoppia; uhrilähteet, uhripuut, uhrikivet ja muut palvontapaikat sekä muinaiset käräjäpaikat; muinaisilta ajoilta peräisin olevat asumusten jäännökset sekä asuin- ja työpaikat, niin myös muodostumat, jotka ovat syntyneet sellaisten asumusten tai paikkojen käyttämisestä; muinaisaikaiset hylätyt linnat, linnamäet, linnoitukset, linnakkeet, vallit ja vallihaudat sekä niiden jäännökset, kirkkojen, kappelien, luostarien ja muiden huomattavien rakennusten rauniot sekä muinaiset hautapaikat, jotka eivät ole seurakunnan hoidossa olevalla hautausmaalla; kivet, ristit ja patsaat, jotka muinoin on pystytetty jonkun henkilön tai tapahtuman muistoksi tai uskomuksellisessa tarkoituksessa, samoin kuin muut sellaiset muistomerkit; muinaisten huomattavien kulkuteiden, tienviittojen ja siltojen sekä vartiotuli- ja muiden sellaisten laitteiden jäännökset; sekä kiinteät luonnonesineet, joihin liittyy vanhoja tapoja, tarinoita tai huomattavia historiallisia muistoja.
Suomen muinaismuistoihin voi tutustua täältä: https://kartta.museoverkko.fi/