Hortoilu on harrastus, joka on hiljalleen noussut yhä suuremman yleisön suosioon. Riitta Heikkilä on ollut villivihannesten ja -yrttien keräämisen ystävä jo kymmenen vuoden ajan.
– Se on puhtaan luonnon hyödyntämistä. Sieltä saa ne kaikki: antioksidantteja, kivennäisaineita ja vitamiineja. Toiset pakastavat marjoja, minulle villiyrtit ovat sama asia.
Tärkeää hortoilussa Heikkilälle on hyvinvointi, terveys ja puhdas ruokavalio.
Kiinnostus hortoilua kohtaan lähti liikkeelle toisen harrastajan innoittamana.
– Yli kymmenen vuotta sitten tuli elämään ensimmäinen puhtaalla ruoalla elävä luomumummo Eila, hän antoi sen kipinän ja herätti siihen, kuinka paljon me kuormitamme kehojamme.
Vuosikymmenessä moni asia on muuttunut: Heikkilä kokee voivansa tätä nykyä paremmin ja samalla toisten suhtautuminen harrastukseen on muuttunut.
– Ennen pidettiin hihhulina: kysyttiin, että oletko tosissasi että syöt rikkaruohoja. Nykyään kysytään neuvoja. Ja tehdään lehtijuttua!
Syömisensä hän koittaa pitää muutenkin puhtaana, jotta hän tietää, mitä kehoonsa laittaa. Sama ajatus laajenee muillekin elämänalueille, kuten kodinhoitoon ja kosmetiikkaan.
– Paljonhan se on työtä, etsiä ratkaisuja.
Hortoilussa seurataan luonnon aikataulua: yrttejä kerätään siinä tahdissa kuin luonto niitä tarjoaa. Heikkilä sanoo, että ne tulevat kätevästi järjestyksessä.
– Ensimmäiseksi valutan koivun mahlaa. Sitten koivun lehden nuput, niissä on tosi paljon poweria.
Sen jälkeen vuorossa ovat muun muassa piharatamot, maitohorsma, siankärsämö, mesiangervo ja kuusenkerkkä.
Varsinainen hortoiluaika sijoittuu kevääseen, mutta kesälläkin löytää luonnosta hyviä aineksia ruokapöytään ja talven varalle pakkaseen tai kuivattavaksi.
Hortoilu on Heikkilälle kokonaisvaltaista kehon hoitamista: se täydentää ruokavaliota, puhdistaa kehoa ja täsmähoitona tepsii vaikkapa flunssaan.
Hän ajattelee, että pieniin kehon vaivoihin voi yhtä hyvin kokeilla luonnon keinoja, ne ovat usein tepsineet hyvin.
Heikkilä muistuttaa, että maltti on valttia hortoilussakin.
Jokainen keho on erilainen ja sitä tulee kuunnella: kaikki ei sovi kaikille. Harrastuksen pariin ei tarvitse rynnätä, rauhallisesti aloittamisessa kehokin tottuu siihen paremmin.
– Keväällä tuntuu, että voisi ahmia, mutta pienikin määrä riittää, se tuo kuitenkin lisän ravintoon.
– Jos hortoilua haluaa alkaa harrastamaan, niin se kannattaa tehdä varovasti mahdollisimman puhtailta paikoilta ja tunnistaa varmasti mitä kerää.
Tärkeää on löytää tasapaino ja itselle sopiva tapa hortoilussakin.
Liika ei välttämättä ole hyväksi eikä Heikkiläkään halua sulkea pois toisia elämäntapoja: luonnonmukaisuuden ulkopuolelle mennään toisinaan ruokavaliossa ja terveyden hoidossa.
Molempia maailmoja tulee ymmärtää ja parhaimmillaan ne ovatkin kenties sopivana yhdistelmänä.
– En halua lähteä ihan äärettömälle linjalle. Olen avoin ja hyväksyn sen, kun joku toinen on toista mieltä. Kultainen keskitie kaikessa.