Hyvää syn­ty­mä­päi­vää, Roy!

Roy Viitanen lopetti jalkapallon pelaamisen ennen Raaheen tuloaan. Täällä hän on keskittynyt valmentamiseen.

Kuva: Vesa Joensuu

Syntymäpäivähaastattelua varten partansa siistinyt Roy Viitanen ei valita (ainakaan ei kovin paljon eikä kovin tosissaan) vaikka joutuu kuvaajan ja vähän toimittajankin pyynnöstä kahlaamaan Pitkänkarin kentälle talven aikana kerääntyneessä lumessa. Ensinnäkään lunta ei ole ihan polviin asti ja toisekseen Viitasen elämänohje on, että valittaa ei kannata. Kaikille asioille ei vain voi itse mitään.

– Ihmiset tekee turhaan elämänsä vaikeaksi valittamalla, että täällä ei ole hyvä olla. Minä haluan nauttia siitä, mitä on, hän sanoo varistellessaan lunta lahkeistaan kuvauksen jälkeen.

Hän kertoo viihtyvänsä hyvin Raahessa, mutta yhtä hyvin hän viihtyi kotikaupungissaan Pietarsaaressa tai vuosien 1987–1989 opiskelupaikkakunnallaan Toholammilla.

Pitkänkarin kentällä Viitanen on valmentanut jalkapallojunioreita Raaheen tulostaan saakka aina tekonurmen valmistumiseen saakka.

Parhaimmillaan hänellä oli Kummatissa nappulaliigatreenit ja niiden perään junnutreenit Pitkässäkarissa. Paikkojen vaihdon hän teki polkupyörällä. Matkaan kului aikaa varttitunnista pariinkymmeneen minuuttiin.

Kulkemiset hoituvat yhä edelleen pääasiassa pyörällä tai kävellen, koska hänellä ei ole ajokorttia. Kysymyksen siitä, miksi hänellä ei ole ajokorttia, Viitanen kääntää toisin päin:

– Miksi minulla pitäisi olla? Olen minä ajanut autolla. Ei ollut mitään ihmeellistä. Ei ollut kengurubensaa! Olin kuunnellut, että kytkin pitää päästää hiljaa ylös.

Ajokertoja on kaksi. Ensimmäinen noin 33 vuotta sitten ja toinen vuonna 1988. Mopollakin hän kertoo ajaneensa kesällä 1984 ollessaan kesätöissä muovitehtaassa.

– Oltiin jossain päin tehdasaluetta ja muut lähtivät takaisin työpisteelle. Mulle jäi mopo ja sanottiin, että aja se takaisin. Kesti puoli tuntia saada käyntiin, kun mopot ei oikein ollut mun juttu, hän muistelee toimittajan avuksi kirjoittamassaan ansioluettelossa.

Vuonna 1995 Viitasen silloin kaksilapsisen perheen asuinpaikaksi valikoitui Raahe. Takana oli siinä vaiheessa kolmisen vuoden työttömyysjakso ja jotain tekemistä piti keksiä. Raaheen hän lähti opiskelemaan Porvari- ja Kauppakoulun yksivuotiselle yritysviestinnän ja multimedian jatkolinjalle. Lisäksi kaiken tärkeän jalkapallosta kertovassa Jalkapallokirjassa kerrottiin, että kaupungissa pelataan jalkapalloa.

Vuonna 1996 hän yhtäkkiä aloitti RP&KK:lla opettajana. Työhön hän kertoo päätyneensä liikkumalla oikeaan aikaan käytävällä.

– Tai en minä tiedä, mikä se peruste oli.

Joka tapauksessa häneltä kysyttiin kesken käytäväkulun halukkuutta alkaa opettaa.

– Voin kai mää, hän kertoo vastanneensa.

Miksi ei? Se on vastaus, jolla Viitanen on päässyt tekemään kaikenlaista, kuten kirjoittamaan kaikista mahdollisista urheilulajeista paikallislehteen ja opettamaan Raahen Porvari- ja Kauppakoululle. Ura molemmissa työpaikoissa on kestänyt suunnilleen yhtä kauan.

Opettajana Viitanen on viihtynyt hyvin, koska hän tykkää olla tekemisissä ihmisten kanssa.

– Olen onnistunut opettajana, jos opiskelija tietää saman kuin minä.

Työssä saa myös perehtyä aina uusiin asioihin. Se sopii hänelle oikein hyvin.