Umpikelainen Abumatic 110 oli Teemu Kakkurin ensimmäinen oma virveli ja kalastusharrastuksen eräänlainen virallinen alku.
Nyt hän on ensimmäistä kertaa kalassa Järvelänjärvellä. Hän valitsee pakistaan sopivan uistimen ja kävelee kioskin takana olevalle laiturille.
Tänä vuonna 58 vuotta täyttävä Kakkuri kertoo harrastaneensa kalastusta 50 vuotta. Harrastus alkoi, kun hän asui lapsena Virroilla. Lähistöllä oli paljon järviä, joilla kalastella.
– Siihen aikaan järvikala oli arvostetumpaa ja sitä myös nousi.
Lapsuuden kalapaikkoja olivat myös Jämsässä oleva mökki sekä Iissä sijaitseva äidinpuoleinen mummola, joka oli ihan koskenrannassa. Paikalla oli vanhastaan lohipatoja ja nahkiaismertoja.
Joesta nousi lohta ja nousee vieläkin, sillä paikka on voimalaitoksen alapuolella.
– Varmaan menen tänäkin kesänä sinne.
Kalastus kulkee suvussa. Kakkuri kulki paljon kalassa isänsä ja isoisänsä kanssa.
Toisella kymmenellä ollessaan hän pääsi kulkemaan kalassa kätevästi mopolla.
Uistelu on hänelle mieluisin, mutta ei ainoa tapa narrata kalaa.
– On minulla ollut katiskoitakin.
Katiskoimisessa ei ole niin paljon toimintaa kuin uistelussa, mutta oma jännityksensä siinäkin on.
– Siinä kiinnostaa, onko tullut mitään. Kun rupeaa nostamaan ja alkaa kuhina kuulumaan.
Kalastuksessa hänelle on tärkeää ekologisuus ja kestävä kehitys.
– Kalankäyttö on maailmassa hyvin vinoutunutta. Valtameriä kalastetaan tyhjäksi ja saalis syötetään Norjassa lohille, jotta me saamme syödä halpaa lohta.
Tyhjiöpakattu lohi on toki helppo ratkaisu.
– Taito syödä ja käsitellä järvikalaa on vähentynyt.
Hänestä lohelle pitäisi taata nousu Tornionjokeen.
– Yhtälö on yksinkertainen. Jos lohi kalastetaan Itämerestä pois, ei ole nousulohta. Kansantaloudellisesti olisi järkevää antaa lohen nousta.
Kalastaessa pääsee jokien ja koskien partaille.
– Se on varmaan minun tapani olla ulkona ja luonnossa. En ole koskaan marjastanut tai sienestänyt. En ole pyssyyn koskenut.
Jokivarsilla askeleita saattaa tulla yllättävänkin paljon.
– Muuten tulee harrastettua lähinnä kirjoituspöytää.
Kalastuksessa on mukana myös elävä elementti. Yhtäkkiä langan toisessa päässä voi olla kala, joka nostetaan haavin avulla rannalle.
Järvelänjärvestä nousee ainoastaan ruohoa. Näin alkukeväästä se ei ole vielä kasvanut niin pitkäksi, että sen voisi havaita pinnalla. Syvemmällä sitä on.
Sen, että kalat eivät ole liikkeessä, näkee siitä, että veden yllä ei ole lokkeja.
Vaikka saalista ei noussutkaan, Kakkuri ei pidä mahdottomana, että hän tulisi heittelemään laiturille joskus toisenkin kerran.
Pitkiä, usean päivän kalareissuja vaikeuttaa se, että toimimattomien munuaisten vuoksi Kakkurin täytyy käydä kolmesti viikossa dialyysissä. Jos jonnekin haluaa lähteä pidemmäksi aikaa, pitää varmistaa, että määränpäässä pääsee ajallaan dialyysiin.
Hän kertoo miettineensä, mitä tekisi, jos pääsisi luovutusjonoon ja saisi uuden munuaisen.
– Ensimmäisenä tuli mieleen, että pääsisi vapaasti kalaan Tenojoelle ja Altajoelle.
Kalastus
Yleiskalastusoikeus on jokamiehenoikeuksiin rinnastettava kalastusoikeus, joka voi olla maksullinen tai maksuton.
Onkiminen ja pilkkiminen kuuluvat jokaisen yleiskalastusoikeuksiin. Samoin yleiskalastusoikeus meressä yleisellä vesialueella ja Suomen kalastusvyöhykkeellä ovat maksuttomia yleiskalastusoikeuksia.
Maksullinen yleiskalastusoikeus tarkoittaa 18–64-vuotiaiden kalastonhoitomaksua.
Metsähallitus kerää kalastonhoitomaksun. Varojen käytöstä vastaa lain mukaisesti maa- ja metsätalousministeriö.