Pari vuotta sitten alkanut projekti kolmannen elämän aloittamisesta sai kuukausi sitten viimeisen silauksensa, kun Inkeri Kerola luovutti Raahen kaupunginvaltuuston puheenjohtajan nuijan seuraajalleen.
–16 vuotta yhdyskuntapalvelua on riittävästi yhdelle ihmiselle.
Oikeastaan yhdyskuntapalvelua kertyi reippaasti yli 20 vuotta, sillä ennen senaattorin uraa nainen ehti jo koputella Raahen kaupunginhallituksen puheenjohtajana päätöksiä ja valtiollisen luottamustoimenkin jälkeen jatkuivat maakunnalliset ja paikalliset luottamustoimet.
Kerola tietää ratkaisunsa oudoksuttaneen, koska tapana on ollut, että eduskunnasta ei yleensä lähdetä vapaaehtoisesti.
–Annoin kaikkeni.
Aivan oloneuvokseksi yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta ei Kerola ole jättäytynyt. Sanomansa mukaan hän hoitaa vielä hännät pois ja on lupautunut ottamaan pienen siivun uudelle valtuustokaudellekin.
Raahen koulutuskuntayhtymän hallituspaikasta hän kieltäytyi, koska ei ollut ehdolla vaaleissa. Yhtymän omistaman Raahen Osaamiskeskuksen hallitustyöskentelyyn hän sen sijaan on lupautunut, mikäli luottoa piisaa. Koulutusasiat kiinnostavat edelleen Kerolaa. Hänen mielestään esi- ja perusopetus ovat hyvällä tolalla, nuorten jatkokoulutukseen tulisi pistää lisää paukkuja.
Mutta mitä muuta tekee sporttikuntoinen kuusikymppinen vaikuttaja, kun virallisiin eläkevuosiinkin on vielä aikaa?
–Täytän kansalaisvelvollisuuttani. Syksy näyttää, toteaa Kerola salaperäisesti.
Muistelmia ei nainen lupaa kirjoittaa.
Nyt Kerolan kalenteri on hänen hallussaan eikä tarvitse elää muiden aikataulutuksen mukaan. Enää eivät ihmisetkään tartu entiseen tapaan naisen hihaan murheineen.
Haastattelupäivän aamuna vapaaherratar kertoo pesseensä ikkunoita ja katselleensa kiireettömästi uutisvirtaa aamukahvitellessa Tiikeri ei raidoistaan ole päässyt. Valtakunnallisia ja maailmanlaajuisia tapahtumia Kerola kehottaa seuraamaan myös paikallistason päättäjien, sillä Raahekaan ei elä kuplassa.
Moni on ehtinyt kummastella sitä, millä Kerola nyt aikansa täyttää, kun ei ole luottamustoimia kokouksineen, edustamisineen ja matkoineen.
–Tyhjyyttä ei ole tullut.
Siihen kaikkeen, mihin kiirevuosina ei ollut aikaa, vaikkapa kesästä nauttimiseen, on nyt ollut mahdollisuus.
Ystäväpiirikin hänellä on työ- ja luottamuskuvioiden ulkopuolelta, vaikka on eduskunnastakin jäänyt siteitä. Viimeksi juhannusviikolla pidettiin sinne yhteyksiä.
Eläköitymisen aiheuttaman kriisin hän arveleekin syntyneen useimmille siitä, että monella työ ja vapaa-aika ovat ihmissuhteineen olleet yksi ja sama. Surullista hänen mielestään olisi, jos keskustelunaiheet olisivat vain työtä koskevia.
Kerola itse toteaa pitäneensä luottamustehtävissään sopivan etäisyyden virkamiehiin ja myös muihin luottamushenkilöihin. Hänen näkemyksensä on, että syvälliset ystävyyssuhteet voivat johtaa klikkiytymisiin. Ne voivat jopa estää järkevän päätöksenteon, kun lojaalius ystävää kohtaan ja epämukavuus ikävästä päätöksestä kohtaavat. Pienellä kaupungilla ei myöskään ole varaa varjohallituksiin, joissa pontimena on oman edun tavoittelu.
–Pitää osata tehdä ikäviä kysymyksiä.
Kansanedustajana Inkeri Kerola koki olleensa koko alueen asialla ilman puoluekytköksiä. Siihen hän lupautui ja sitoutui, vaikka kaikkien asioiden takana ei sataprosenttisesti olisikaan ollut. Yhtenä esimerkkinä tuulivoimakriittinen Kerola mainitsee puolustusvoimien tutkahankinnat, jotka osaltaan mahdollistivat alueelle tuulivoiman rakentamisen.
Jo ensimmäisellä kansanedustajakaudellaan Kerola oppi, että oma-aloitteisuus ja verkostoitumiskyky ovat tärkeitä. Kontaktoituminen ei saa rajoittua vain omaan viiteryhmään. Yksin ei kukaan toimi. Siitä hyvä esimerkki oli työ Fennovoiman ydinvoimalan saamiseksi Raahen alueelle, mitä ajettiin yli puoluerajojen.
Neljän kauden kansanedustajan uralle mahtuu montakin pysäyttävää tapahtumaa. Yksi ylitse muiden oli Anneli Jäätteenmäen ero pääministerin tehtävistä vain muutama kuukausi vaalivoiton jälkeen. Kerola koki, että tapaus vain paisui ja paisui eikä sitä tuntunut lopulta hallitsevan kukaan.
–Poliittista peliä. Sitä ei pitäisi sallia, miettii Kerola.
Poliittisen pelin tuntua oli hänen mielestään myös perussuomalaisten puoluejohtajan vaihdoksesta alkaneessa hallituskriisissä, joka päättyi perussuomalaisista eronneen ryhmän jatkamiseen hallituksessa. Kerola olisi käynyt uudet hallitusneuvottelut ja katsonut jatkon sen kautta.
–Tämä ei mennyt oikein.