Kesällä 20 vuotta täyttänyt Lauri Mannila valmistautuu tulevaan hiihtokauteen Kajaanin urheilukoulun lumilajijoukkueen tiedustelukomppaniassa, tarkemmin sanottuna hän on tällä hetkellä aliupseerikoulussa. Ennen joulua kauluksista löytyvät alikersantin väkäset.
Armeija-ajan voisi kuvitella verottavan miehen treeniä, mutta näin ei ole tapahtunut. Mannila vakuuttaa, että hän on vähintään yhtä hyvässä kunnossa kuin viime vuonna samaan aikaan. Hän on saanut treenata terveenä ja ilman vammoja.
– Kesätreenit ovat onnistuneet ihan hyvin, eikä takapakkeja ole tullut, joten ihan hyvä tästä on lähteä ensi kauteen. Nyt vähän muuttuu tuo tilanne, kun ei ole enää juniorikisoja. Se muuttaa rytmiä, ja kaudesta tulee varmaan aika alkutalvipainotteinen, Mannila miettii.
Tämä tarkoittaa sitä, että alkukaudesta pitäisi pystyä antamaan näyttöjä muun muassa Rukalla järjestettävään maailmancupin kisaan.
– Tärkeitä kisoja, varsinkin sprinttikisoja, on alkutalvesta heti. Rovaniemen Suomen Cup, joka on vähän niin kuin katsastus Rukan maailmancupiin. Ja Östersundissa on Skandinavia Cupissa pertsan (perinteisen) sprintti, Mannila mainitsee.
Mannilalla ei ole tulevalle talvelle mitään yhtä selkeää päätavoitetta. Rukan lisäksi hän haluaisi päästä mukaan muun muassa Lahdessa hiihdettäviin alle 23-vuotiaiden MM-kisoihin. MM-mitaleista kisataan tammikuun lopussa.
– En ole ottanut siitä hirveitä paineita, mutta kyllä tavoite on, että sinne pääsisi mukaan. Ja se on täysin mahdollista, jos kaikki menee ihan suunnitellusti ja pysyn terveenä alkutalven.
Palataanpa hetkeksi takaisin inttijuttuihin, sillä niitä Mannilalla on vielä paljon edessään. Hän meni armeijaan huhtikuussa ja astelee sieltä ulos ensi vuonna samaan aikaan. Aamuja on jäljellä vielä vajaat 190, mutta tarkkaa lukemaa mies ei pysty heittämään aivan lonkalta.
Ja kuulemma aamukampa ei ole käytössä vielä tässä vaiheessa.
– Minun on pitänyt miettiä treenijuttuja siten, etteivät ne kuormita liikaa, mutta hyvin homma on ollut hallinnassa. Olen tykännyt olla täällä, ja on ollut ihan mielenkiintoistakin. Ei tämä aina ole mukavaa, eikä pidäkään olla. On ollut noita tiedusteluharjoituksia ja aika tiukkoja leirejä, mutta ei se ole itseä haitannut. Olen tykännyt siitä hommasta, ja ihan positiivisin mielin olen, Mannila miettii.
Mannila vakuuttaa, että armeija-aika on ollut opettavaista ja hyödyllistä.
– Ehkä enemmän henkiselle puolelle. Fyysisesti olen tottunut laittamaan itseäni ahtaalle aika pitkään, joten se ei ole uutta. Semmoista olen oppinut, että miten jaksaa, vaikkei olisi nukkunut tai syönyt kovin hyvin. Eli pystyy selviytymään hyvin, vaikkei olisi ihan sataprosenttisessa vireessä, Mannila mainitsee.
Mannilan kauden avauskisa on näillä näkymin loka-marraskuun vaihteessa Vuokatin Suomen Cupissa. Aivan hirvittävää lumikaipuuta ei miehellä ole vielä näin syyskuussa.
– Kyllä tässä ehtisi vielä sulalla maallakin kehittää itseään, eli ei ole sillä tavalla mikään kiire lumelle. Putkessa (Vuokatin hiihtoputki) otan jonkun verran lumituntumaa, lokakuussa enemmän ja enemmän, Mannila kertoo.