Aina kun toimittaja-juontaja Jenni Alexandrova tulee Helsingistä Raaheen, menee pari päivää ennen kuin kierrokset hidastuvat.
Kun aivot asettuvat näytönsäästötilaan, päivät alkavat pyöriä kahavinkeittämisen ympärillä.
–Suorittaja-Jenni putoaa minusta. En tee mitään kummempaa. Lueskelen ja rauhoitun.
Kontrasti Helsingin viihdemaailman ja Haaksluodonmäen havisevan vihreyden välillä on suuri.
Vaikka Jennillä on aina Raahessa käydessään hyvä ja rauhallinen olo, liittyy siihen myös aina vähän surua.
–Täällä tajuan ajan kulumisen. Sen, että me kaikki kuolemme. Kun harvoin käy, näkee muutoksia. Ihmiset vanhenevat, paikat muuttuvat, joku kotitalon lista on haalistunut. Jossain vaiheessa myös tajuaa, että tämä elämä ei ole kenraaliharjoitus.
Muutos on sekin, että vanhemmat muuttavat kerrostalo-osakkeeseen Raahen keskustaan.
Lasten toivomuksesta kotitalo jää paikoilleen. Siellä isä saa värkätä ja harrastaa ja lapset majoittua silloin kun tulevat käymään.
Jenni on Saloisten Haaksluodonmäellä synnyin- ja kasvupaikallaan.
Mäkeä on asuttu jo keskiajalla. Sinne leveähelmaisten kuusien ja vehmaiden koivujen lomaan on rakentanut majansa muun muassa Jennin suku, Heikkilät.
Täällä Jenni oppi puhumaan, kävelemään, kirjoittamaan ja piirtämään. Soittamaan harmonikkaa. Tekemään kotitöitä.
–Teini-iässä tämä paikka tuntui täysin takapajulalta. Tarpiokin oli jo iso mesta. Kun aloin vinkua kyytiä kaupunkiin, porukat totesivat, että tuossa on pyörä ja alamäki, Jenni nauraa.
Isän vanhemmat eli toinen mummula oli vastapäätä kotia, tien toisella puolella. Sinne oli kuitenkin turha mennä venymään ja vanumaan, sillä isovanhemmat olivat työkkyreitä luonnoltaan.
–Maalaistalon isäntänä ja emäntänä he olivat sitä mieltä, että lorvita ei.
Jenni ja kolme sisarustaan eivät eläneet kotonaan mitään hotellielämää. Lumityöt, ruohonleikkuut, talon lämmityspuiden hakemiset ja muut kotityöt tuli opeteltua.
–Vanhemmillani on kummallakin paljon sisaruksia. Sieltä juonsi heidän tapansa kasvattaa meitä selkeillä säännöillä.
Koulunkäynnin Jenni aloitti Myllymäen ala-asteella, mutta siirtyi kolmannella luokalla Keskuskouluun musiikkiluokalle.
Lähin linja-autopysäkki oli reilun kahden kilometrin päässä Tarpiossa.
–Minulle hommattiin oma bussipysäkki. Vanhempi mummo asui pysäkkiä vastapäätä ja me kaksi käytimme sitä. Tämä on niitä pienen kaupungin etuja.
Jenni oli koulussa hyvä äidinkielessä, uskonnossa, kuvaamataidossa ja musiikissa.
Piirtäminen ja maalaaminen oli niin mukavaa, että Jenni haaveili kuvataiteilijan ammatista. Mitään selkeää urasuuntaa ei kuitenkaan ollut, joten oli helppo mennä lukioon kavereiden mukana.
Kesätyöpaikasta Raahen Seudussa tuli tietynlainen suunnannäyttäjä. Media ala vei – ja vienee vielä pitkään.
Raahessa on paljon Jennille tärkeitä paikkoja.
Tärkein on tietysti "Mäki" eli kotipaikka, museonranta, Pekkatori, Raahen kirkko, Saloisten kirkko ja Vanha Raahe.
–Suhteeni Raaheen on muuttunut vuosien myötä. En olisi nuorempana kuvitellut, että sanoisin joskus Raahen kirkkoa yhdeksi tärkeimmistä paikoistani.
Jenni Alexandrova (os Heikkilä) on syntynyt Raahessa 1980.
Ammatiltaan hän on toimittaja ja juontaja.
Jennillä on 7-vuotias poika.
Avoliitossa Jussi Heikelän kanssa.
Sisaruksia Jennillä on neljä: isosisko, isoveli ja pikkuveli.
Jenni tuli Raahen Seutuun toimittajaksi parikymppisenä. Opiskeltuaan Kemi-Tornion ammattikorkeakoulussa, hän pääsi työharjoitteluun Nelosen uutisiin ja sitä tietä taloon töihin.
Työskennellyt sen jälkeen kuusi vuotta Radio Rockin Korporaatio-aamushowssa, tuottajana ja juontajana Radio Suomipopissa ja toimittaja-juontajana lukuisissa televisio-ohjelmissa, muun muassa The Voice of Finlandissa.