Saloisten koulun kahdeksasluokkalaiset Lassi Salmela, Jimi Uutinen ja Mikael Tanskala osaavat lukea ja kirjoittaa sujuvasti.
Se tarkoittaa heidän kohdallaan myös sitä, että ensi vuonna he voivat suunnitella jatko-opintojaan niitä huolettomammin, joilta ei suomen kieli tunnu luistavan.
Pojat myöntävät, että lukutaidottomuus tuntuu kummalta tämän päivän Suomessa. Toisaalta he tietävät, että lukeminen ei ole niitä suosituimpia vapaa-ajanviettotapoja heidän kaveripiirissään.
–Jos luet, saatetaan katsoa, että se on jotenkin outoa, vaikka siinä ei ole mitään outoa, Lassi toteaa.
Kaikki kolme lukevat mielellään sarjakuvia. Mikael kertoo lukevansa sarjiksien lisäksi Harry Potter -kirjoja. Lassi kertoo lukeneensa viime syksynä Kärpästen herran ja Jimi lukee silloin tällöin Goosebumps-kirjasarjaa.
Kirjojen lukeminen on silti kehtaamisasia.
–Jotkut ovat välillä ihmetelleet, että miten minä jaksan lukea, Mikael sanoo.
Lukutaito on kehittyvä taito, jonka yksi tärkeä pyrähdysvaihe on juuri yläkouluiässä.
Lastenkirjojen tarinamaailma on yksinkertainen ja usein yksitasoinen, helposti ymmärrettävä. Jos lukuharrastus on yläkouluikäisellä jäänyt lastenkirjoihin, on hyppäys aikuisten kirjamaailmaan valtava.
Nuortenkirjoissa olisi jo enemmän kerroksia ja ulottuvuuksia, jotka kasvattavat lukutaitoa. Jos nuorille tarkoitettu kirjallisuus jää puuttumaan harrastuksista, lukutaidon kehitys hidastuu.
–Helposti kirjastossa tulee mentyä sarjakuvahyllylle, Lassi sanoo.
Jimi uskoo hänen ikäiselleen olevan kirjastossa luettavaa, mutta se pitäisi sieltä jotenkin osata löytää.
–Lukeminen on kyllä hyvää ajanvietettä, mutta moni kokee sen vanhanaikaiseksi. Videot, pelit ja elokuvat ovat paljon suositumpia, Jimi sanoo.
Satojentuhansien aikuisten lukutaito on heikko.
Heikko lukutaito vaikeuttaa elämää, kun on täytettävä monenlaisia lomakkeita, hakemuksia ja allekirjoitettava kauppa- ja lainasopimuksia.
Jos et ymmärrä lukemaasi, sinua kohtaan voidaan käyttää valtaa esimerkiksi allekirjoituttaa epäedullisia sopimuksia.
–Lukutaito jakaa ihmiset niihin, jotka pystyvät ymmärtämään ja niihin, jotka eivät pysty ymmärtämään, Sikkilä sanoo.
Kallio toteaa kielen olevan demokratian väline.
–Kun ymmärrät lukemasi, et ole niin vietävissä, Kallio sanoo.
10 vuotta sitten pojat lukivat paljon sarjakuvia. Nyt nekään eivät tahdo kiinnostaa, ja sarjakuvat ovat lukemista ilman muuta.
–Kun on tehnyt kokeen, saa lukea loppuajan sarjakuvia, mutta eivät ne tunnu kiinnostavan. Moni kokee niidenkin lukemisen työläänä, Kallio sanoo.
Opettajat toteavat nuorten tarvitsevan esikuvia. Jos joku Joonas Donskoi tulisi puhumaan lukemisen merkityksestä, sillä saattaisi olla arvaamattoman suuri vaikutus.
–Lukeminen pitäisi saada näyttämään mukavalta ajanvietteeltä. Nyt se ei ole kovin muodikasta, opettajat sanovat.
Oppilaita värvättiin taannoin itse esikuviksi. Seiskaluokkalaiset kävivät kirjavinkkaamassa 1.–2.-luokkalaisille sopivia kirjoja.
–Siinä saattoi pikkuväelle syntyä ajatus, että minäkin voin lukea, kun nuo isot seiskatkin lukevat, Sikkilä sanoo.
Saloisten yläkoulussa tilanne ei ole opettajien mielestä mitenkään katastrofaalinen, mutta luetun ymmärtämisen tasot vaihtelevat.
–Olin tyytyväinen esimerkiksi seiskaluokkalaisten novellikokeen tuloksiin. Kaikki olivat saaneet tekstistä jotakin irti, eikä novellin lukeminen ole aikuisellekaan helppoa, Kallio sanoo.
