Ensi sunnuntain aiheena on Jumalan huolenpito. Aikaisemmin sunnuntain aiheena oli ”Hyvä osa”. Vanha aihe tuli evankeliumitekstistä (Luuk 10). Se kertoo sisaruksista, Martasta ja Mariasta. He olivat saaneet Jeesuksen seurueineen vieraaksi. Vierasjoukosta huolehtiminen oli kodin ensisijainen tehtävä ja Martta ottikin tehtävän hoitaakseen. Maria oli jäänyt kuuntelemaan Jeesuksen opetusta. Martta halusi, että Maria olisi tullut häntä auttamaan ja hän nuhteli Mariaa tai oikeastaan Jeesusta: ”Etkö lainakaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni? Sano hänelle, että hän auttaisi minua.” Tähän Jeesus vastasi: ”Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.”
Tämä tapahtuma aina pysäyttää. Kuinka usein me täytämme elämämme tarpeettomilla kiireillä ja menoilla emmekä ehdi pysähtyä elämän tärkeimpien asioiden äärelle. Meille Jumalan sanan kuulemiseen tulo on joskus vihoviimeistä ajanvietettä. Kaikki muu ajaa sen edelle. Olemme välinpitämättömiä. Tuntuu joskus siltä, että elämämme tärkein sisältö on leipä ja sirkushuvit. Minunkin!
En tarkoita, etteivätkö ne olisi meille annettuja tärkeitä asioita ja Jumalan lahjaa, jotka rikastuttavat meitä. Mutta kuinka onkaan tämän sanan kohta: ”Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta” (Matt 4:4).
Martta teki tarpeellisia asioita ja häntäkin pysäytettiin. Sisarelleen Marialle annettiin tunnustus hyvän osan valitsemisesta. Jeesus näkee, että taivaan leipää me viime kädessä tarvitsemme ja hän tahtoo taittaa sitä meille, että ymmärtäisimme elämän oikean sisällön. Uskon asia on sittenkin tärkein! Jos sen kadotamme, kadotamme kaiken muunkin.
Uskoa on se, että jaksamme nykyäänkin luottaa siihen, että Jumala pitää huolta kaikista tarpeitamme ja antaa oikean ajan niin arkityömme hoitamiseen kuin sanan ääreen pysähtymiseen, virkistykseen ja harrastuksiinkin.
Kutsun sinua lukijani pysähtymään hyvän osan äärelle. Jumala, joka on kaiken luonut ja antanut meille elämän lahjan tahtoo myös siunata meitä syntien anteeksiantamuksen sanalla. Tätä me tarvitsemme ja saamme olla osallisia Jumalan rakkaudesta ja huolenpidosta.
