Syvästi eletyt 13 vuoden lähetystyövuodet Etiopiassa ja Tansaniassa ovat jättäneet lähtemättömän jälkensä Anna-Leena ja Kaarlo Hirvilammiin.
Mielessä on laskematon määrä muistoja, onnellisia ja tänäkin päivänä elämää kantavia kokemuksia.
Työstäessään uunituoretta kirjaansa Vihannin seurakunnan lähetystyön vaiheista, Kaarlo on käynyt läpi kaikkea kokemaansa ja elänyt mukana muiden lähettiläiden työssä.
– Vuodet, jotka sain olla Afrikassa ovat olleet kaikkein tärkeimmät. Ne ovat olleet pääasia, Kaarlo toteaa. ´
Kutsumus lähetystyöhön alkoi itää Kaarlossa jo varhain. Yksi ratkaiseva asia tosin mietitytti.
– En ollut ollenkaan varma saanko sellaisen vaimon, joka suostuu lähtemään. Onneksi tiesin, että hän lähtee – tiesin sen jo ennen kuin kosin.
Itse pappeus oli Kaarlolle opiskeluaikana kipuilemisen paikka. Hänellä oli voimakas tunne, ettei pysty täyttämään "papin kuvaa". Jo pelkkä liturginen asu tuntui vieraalta. Opinnot olivat jopa vaarassa keskeytyä.
– Pelkäsin yläpuolella olemista. Suomessa olen kärsinyt siitä, että pappina en ole saanut olla sillä tavalla ihminen kuin Afrikassa. Siellä ihmiset tulivat lähelle ja sain olla heidän vertaisensa.
Suomeen palattuaan vuonna 1974 Kaarlo koki olevansa täysin loppuunajettu. Ennenaikainen lähtö Etiopiasta tuntui muutenkin raskaalta.
Kaarlo ratkaisi oman tilanteensa hakemalla virkavapaata: hän työskenteli 60 prosenttia virassaan Oulun hiippakunnassa ja 40 prosenttia maanviljelijänä.
– Joka syksy olin perunatehtaalla muiden perunantuojien kanssa jonottamassa. Siellä syntyi hyviä keskusteluja ja ystävyyssuhteita. Siellä jonossa sain olla ihminen ihmisten keskellä.
Tästä on kysymys myös lähetystyössä. Se on prosessi, jossa eletään ihmisten kanssa ja kuunnellaan heitä. Tutustutaan ja kyläillään. Ystävyyttä ei rakenneta yhdellä vierailulla.
– Pitää asettua heidän rinnalleen ja elää ihmisten tasolla. Pitkäjänteisyyttä tarvitaan erityisesti silloin kun tullaan toisesta uskontopiiristä. On kuljettava pitkään rinnakkain, että askelet alkavat sopia yhteen.
Lähetystyön tuloksia on vaikea mitata, mutta Hirvilammet ovat voineet iloita muun muassa Etiopian Hosainan evankelisen kirkon huikeasta kasvusta.
Kun kirkko rakennettiin Hosainaan, oli kristittyjä 20 000. Luku nousi Hirvilammien aikana 100 000:een.
– Syyskuussa 2019 kristittyjen määrä on 9 miljoonaa. Se on ennenkuulumattoman korkea kasvu kristillisen kirkon historiassa.
90 vuotta tällä viikolla täyttänyt Kaarlo muistelee suojeluskunnan poikaosaston opettajaansa. Hän osasi kasvattaa poikia viisaasti ja samantyyppistä palloa Kaarlo heittäisi tämän päivän ihmisille.
– Hän antoi meille raittiusopetusta ja käski sitten meitä vetämään johtopäätökset ja miettimään millaisen elämän me haluamme. Oli ajateltava itse.
Kaarlo toivoo, että laumahengestä päästäisiin vähitellen irti ja ihmiset alkaisivat ajatella omilla aivoillaan – ja vetämään johtopäätöksiä kaikesta ympärillään olevasta, ihan kuin hänetkin pantiin miettimään jo lapsena.
– Apostoli Paavali kirjoittaa 2. korinttolaiskirjeessään: "Hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut." Tavoittelenko omaa kunniaani, omaisuutta tai hyötyä vai annanko elämäni sellaiseen yhteiseen palvelukseen, että saan olla hyödyksi toisille ihmisille ja sitä kautta Jumalalle?
Lähetysjuhlat su 6.10. kello 10 Vihannin kirkossa messu, saarnaa rovasti Kaarlo Hirvilammi. Kolehti Morogoron maasaityön hyväksi.
Messun jälkeen lounas seurakuntatalolla, vapaaehtoinen maksu Hosainan teologisen seminaarin hyväksi.
Päiväjuhlassa mukana hiippakuntasiht. Matti Laurila, khra Harri Joensuu, lähetystyöntekijät Janne Aitta, Pia Pyhtilä ja Taina Taskila.
Juhlassa julkistetaan Kaarlo Hirvilammin kirja: "Aika on lähteä ja aika lähettää - Vihannin seurakunta mukana lähetystyössä". Kirjaa saatavissa Raahen Prismasta.