Kierrättäminen, ostolakot, hiilijalanjälki ja mikromuovihiukkaset ovat viime vuosina nousseet arjessa mietityttäviksi teemoiksi. Konmaritus eli tarpeettomasta tavarasta eroon pyrkiminen on entistä useamman huulilla. Omien kulutustottumusten ajatteleminen aiheuttaa yleensä ympäristöahdistusta ja voimattomuuden tunnetta. Tehtävää on hurjasti, mutta on hyvä muistaa, että paljon positiivista on myös tapahtunut. Tilastokeskus kertoi tällä viikolla, että yhdyskuntajätteen kaatopaikkasijoitus on mennyttä aikaa.
Vuonna 2017 enää noin prosentti yhdyskuntajätteestä päätyi kaatopaikoille. Tilalle on tullut jätteiden hyödyntäminen joko kierrättämällä ja jatkojalostamalla tai energiaksi polttamalla. Yhdyskuntajätteiden energiahyödyntäminen on myös auttanut Suomen kasvihuonekaasupäästöjen hillitsemisessä. Polttaminen ei ole paras tapa kierrättää, mutta sekin on askel eteenpäin takavuosien kaatopaikoista.
Toinen positiivinen asia on muovin kierrätyksen tehostuminen. Raaheen kaivataan edelleen kipeästi toista ekopistettä, johon muovipakkauksia voisi viedä. Positiivinen muutos on kuitenkin se, että monet taloyhtiöt ovat itse aktivoituneet keräämään muovia.
Muoviin liittyy edelleen monia ongelmia, jotka vaikeuttavat sen jatkojalostamista. Esimerkiksi mustaa tai useasta muovilaadusta koostuvaa pakkausta ei voi kierrättää vaan se päätyy poltettavaksi.
Eteenpäin katsottuna ympäristöteot näyttävät saavuttamattomilta vuorilta, mutta vilkaisu taaksepäin kertoo, että onnistumisiakin tulee.