Miksi jokaisessa pesussa häviää vähintään yksi sukka? Miksi lapsen mustille hanskoille löytyy aina vain saman käden pari? Mihin päätyvät kaikki ne yksinäiset sukat, hanskat ja kaulaliinat, jotka putosivat kyydistä jossain vaiheessa matkalle jonnekin?
Elämän suurimpiin mysteerioihin kuuluu ehdottomasti kadonneet asusteet. Kysykää vaikka Keskuskoulun henkilökunnalta, jotka järjestivät koululla kadonneiden vaatteiden näyttelyn.
– Katso nyt. Niin paljon hyvää tavaraa. On monoja, urheilutakkeja ja hyväkuntoisia ulkohousuja. On aika ihmeellistä, ettei niitä kaipaa kukaan, miettii Keskuskoulun rehtori Päivi Suvanto.
Hyvinvointiohjaaja Anne Tanskanen yhtyy Suvannon mietteisiin. Tanskanen pyörittää lasten silmien alla paitoja, kaikki hyväkuntoisia. Ja ei, mikään vaate ei tunnu löytävän omistajaansa. Eniten löytyy orvoksi jääneitä mustia hanskoja. Niistä voisi ommella vaikka päiväpeiton. Myös arvokkaampaa tavaraa löytyy. Yhdessä nurkassa komeilee monojen parvi. Pihalla koulun seinään nojailee useita suksipareja keväisessä vesisateessa.
– Sama homma joka koululla tähän aikaan vuodesta. Tänne ne vaatteet käytännössä jäävät. Vain parisen vaatetta yleensä lähtee takaisin kotiin, Tanskanen kertoo.
Minne hylätyt asusteet sitten päätyvät? – Kierrätykseen. Lajittelemme vaatteet jätesäkkeihin ja ne viedään kierrätyskeskukseen. Yleensä vietävää on ollut pari säkillistä tavaraa. Viime vuosina määrä on ollut vähenemään päin, Suvanto kertoo.