Suomen Harrastajateatteriliitto myönsi Raahen Teatterille kantaesityspalkinnon viime kesän Kahavia! Kahavia! -näytelmästä. Näytelmän on käsikirjoittanut Pauli Ylitalo. Kahavia! Kahavia! kisaili tunnustuksesta 15 muun näytelmätekstin kanssa. Voittajan valinnut pitkän linjan harrastajateatterilainen – ohjaaja, näyttelijä ja käsikirjoittaja Päivi Hammarén-Jokela perustelee, että Kahavia! Kahavia! erottui lopulta edukseen hienojen ja hyvin erilailla samojakin teemoja käsitelleiden näytelmien joukosta.
– Monenkirjavat tuntemukset ja visiot, joita koin lukukertojen myötä, vahvistuivat lopulta tämän näytelmän eduksi. Kahavia! Kahavia! on tosiasioihin perustuva tarina mustan pörssin ja huijareiden kulta-ajasta sekä suuresta kahvipulasta sodanjälkeisessä Suomessa. Haave puhtaasta kahvista toimii kuin symboliikkana, jolla korjataan kaikki sodan jättämä kurjuus. Kahvin puutteen ja tarpeen pääsi aistimaan eri ikäisten ja eri taustoista lähtöisin olevien roolihenkilöiden näkökulmasta, Hammarén-Jokela perustelee.
Hän kiittelee näytelmän hersyvien sattumusten ja loistavien dialogien kutkuttavan, naurattavan ääneen, liikuttavan ja kihelmöivän iholla.
– Mihin kaikkeen ihminen on valmis pelkästä kahvin himosta!
Hammarén-Jokelan mukaan tekstiin kirjoitetut laulut istuvat siihen kuin nakutettu ja riimitys houkuttaa laulamaan, vaikka nuotteja ei tiedäkään.
– Juoneen nivoutuu ehjästi myös nuoren tytön kasvutarina. Kirjoittaja on löytänyt roolihenkilöistä paljon ulottuvuuksia, jotka välittyivät pienin viittein. Paikallinen murre lisäsi kiinnostavuutta. Soljuva tarina piti otteessaan alusta loppuun.
Kahavia! Kahavia! -näytelmän Raahen Teatterin lavalle ohjannut Sari Jaatinen sanoo, ettei tunnustus tullut yllätyksenä. Hänen mukaansa hyvä uusi teksti syntyy vain hyvän kirjoittajan käsissä, joka hallitsee teatterin lainalaisuudet ja draaman. Hyvässä tekstissä paikallisuus on läsnä ja aihe puhuttaa monenlaisia ihmisiä. Ylitalon käsikirjoituksessa kaikki palaset olivat kohdallaan.
– Siinä olisi pitänyt olla melkoinen fakiiri, jos olisi paremman kirjoittanut, Jaatinen myhäilee.
Hän kokee, ettei teattereissa tartuta tarpeeksi uusiin teksteihin. Jaatinen sanoo, että on aina helppo valita näytelmä, joka on entuudestaan tuttu myös yleisölle. Uuden tekstin kanssa otetaan aina riski.
– Riski pitäisi vain ottaa. Suomussalmen Teatteri Retikka on hyvä esimerkki siitä, että he käyttävät omia tekstejään ja imuroivat teatteriinsa aina toistakymmentätuhatta kävijää.
Hän toivoo, että kantaesityspalkinto, joka myönnetään aina teatterille eikä kirjoittajalle, rohkaisee teattereita tarttumaan hanakammin uusiin näytelmiin.
– Meillä on historiaa Pauli Ylitalon kanssa ja uskallan sanoa, että myös tulevaisuutta. Paulilta on jo tilattu uusi näytelmä, mutta siitä kuullaan enemmän syksyllä, Jaatinen vinkkaa.
